Otsikkoon sen enempää vielä keskittymättä voisin taas aloittaa kertomalla koulujutuista. Elämä ei taas sote-yksikössä ole ollut liian helppoa, koska olemme saaneet lukujärjetykset todella myöhässä. Tämän viikon lukujärjetykset tulivat edellisen viikon perjantaina...eli oman elämän suunnittelu ei ole ollut mahdollista. Sitä on purnattu ja kitisty, mutta minkäs teet. Muutenkin lukkarit ovat olleen ihan käsittämättömän huonot. Muutamana viikkona ei ole kuin parina päivänä koulua, ja sitten on taas muutama viikko jolloin koulua on 8-17 tai 8-18, ja kolme tenttiä samalla viikolle. Ensi viikko näyttää niin painajaismaiselta, etten ole vielä ehtinyt siihen edes perehtyä. Mutta niistä kursseista taas:
Hoitotason ensihoito II-kurssin simuissa on käsitelty samoja aiheita kuin aikaisemminkin, mutta syventäen tietenkin. On ollut verenkiertovajetta eri syistä, sekä niiden tunnistamista, yleisimpiä lapsipotilaita, vammautuneita, sydänongelmaisia, hengitysvaikeuspotilaita, myrkytyksiä jne. Tässä vaiheessa opintoja siellä simuhuoneessa voi tulla vastaan oikeastaan mitä vain. Eikä meidän simuryhmässä ole tapahtunut enää ollenkaan totaalisia epäonnistumisia! Joka keikalla tietysti löytyy aina jotain parannettavaa, mutta kyllä se alkaa ihan oikeasti näyttää siltä että meistä kyytiapinoita tulee. Huomenna on taas yksi simupäivä, ja ohjelmassa on potilaan "äksäämistä", eli kuljettamattajättämipäätöksiä ja ohjeistuksia. Olemme saaneet siis esittää opettajille toiveita näistä simupäivistä, ja äksääminen on usein hyvin hankalaa, joten pyysimme siitä vähän käytännön harjoitusta.
Uutena kurssina on alkanut Obsentrisen potilaan ensihoito, jossa käsitellään enimmäkseen synnytyksen hoitamista sairaalan ulkopuolella. Normaalia synnytystä, komplikaatioita yms. Siitä meillä on ollut vasta ennakkoluento, sekä ennakkotehtävä. Simuja tiedossa siis myöhemmin.
Synnyttelemään on kuitenkin päästy Perheen hoitotyön-kurssilla, joka on kyllä ollut sekavin ja hämmentävin kurssin aikoihin. Tehtävää on monenlaista, miljoona harjoitustuntia, luentoja jne. Onneksi viimeinen tunti on nyt käyty loppuun. Tällä kurssilla on ollut naisen ja lapsen hoidon opiskelua. Lähinnä keskityen lisääntymisterveyteen ja pikkulapsiajan hoitoon. Synnytyksestä meillä oli yksi simulaatiopäivä, mikä oli kyllä tosi mielenkiintoinen. Vauva tuli ulos meidän synnyttäjä-simunukesta mekaanisesti. :D Ja hilpeyttähän aiheuttavat myös nuo irtonaiset synnyttäjälantiot joilla harjoittelemme.
Saman kurssin puitteissa meillä on ollut vastasyntyneen virvoittelun harjoituksia, sekä lapsen elvytyksen "simut". Simu-sana on tässä yhteydessä heittomerkeissä, koska hoitotyön opettajien pitämät simulaatiot ovat hyvin paljon erilaisia, mitä enishoidon opettajien pitämät. Tällä kurssilla opettaja oli kokoajan mukana neuvomassa selän takana, kun ensihoidon simuissahan me toimimme tilassa yksin ja opettaja on seinän takana säätelemässä nuken elintoimintoja ja puhumassa nuken mikrofoniin. Tällä lailla voimme "haastatella" potilasta. Opettajalle voi myös soittaa konsultaatiopuhelun Virvellä, jolloin hän esittää ensihoitolääkäriä. No näissä lasten elvytyksen simuissa tosiaan harjoiteltiin vauvan ja vähän isomman lapsen suusta-suuhun elvytystä, ventilaatiota, ja sitten lopuksi vedettiin kaksi elvytyssimua elottomuuden toteamisesta ROSCiin. Lääkkeineen kaikkineen. Uutena asiana tuli deffan käyttäminen manuaalisesti, jolloin täytyi laskea lapsen painokilojen mukainen joulemäärä iskuun. Lasten lääkemääriä on myös tässä viimeaikoina pähkäilty, ja todettu jälleen kerran, että kyllä se vähän jännittäisi jos pitäisi kentällä alkaa lasta i.v.-lääkitsemään.
Näide kurssien lisäksi on alkanut Lääketieteelliset aineet II-kurssi, jossa käsitellään aistielinsairaudet, pediatriaa sekä gynekologiaa. Kurssin nimi on hieman harhaanjohtava, sillä lääkkeistä kyseisellä kurssilla ei juurikaan puhuta, vaan sairauksista, niiden oireista ja hieman hoidosta. Vapaasti valittaviin otin Säteilyturvallisuus C-kaaren käytössä kurssin, jossa suoritetaan lupa käyttää C-kaarta. Kyseistä laitettahan tarvitaan mm. päivystyksessä ja leikkaussaleissa. Tässä vaiheessa uraa on hyvä pitää kaikki vaihtoehdot auki, ja kun koulu tarjoaa taas sellasen kurssin josta on hyötyä myös työelämässä, niin pitäähän se käydä! Luulin koko säteilyhommaa aika puuduttavaksi, mutta alun teknisen löpinän jälkeen säteilybiologia onkin aika mielenkiintoista. Ja säteilyn vaikutuksen elimistöön aika hätkähdyttäviä. Ja oikeastaan mukavaa olla sellainenkin kurssin ohjelmassa, joka poikkeaa kokonaan muiden kurssien aiheesta.
Muuten koulua ei oikeasti ole enää paljon jäljellä tälle vuodelle. Harjoitteluja kun on keväällä 11 viikkoa putkeen, niin sen vuoksi ei tarvitse paljon fyysisesti koulussa istua. Ensimmäinen harjoittelu minulla on Mielenterveystyön harjoittelu, jonka suoritan OYSin osastolla 81, jossa hoidetaan akutissa tilassa olevia psykoosi- ja mielialapotilaita. Samalla osastolla tutkitaan myös M1-lähetteellä tulevien potilaiden psyykkinen tila. Olen ymmärtänyt että tuolle osastolle potilaat tulevat aika lailla psykiatrisesta päivystyksestä. Odotan tuota harhoittelua kyllä tosi innoissani! Se on varmasti todella erilainen kuin mikään muu osastoharjoittelu.
Mitä sitä muuten kuuluu? Elämäni loputon teeme tuntuu olevan kaikenlainen kokeilu ja säätäminen ja sitä on harjoitettu taas viimeaikoina.Tänään kävin muuten kaverin kanssa kokeilemassa tankotanssia läheisellä tankotanssi-salilla, ja täytyy kyllä sanoa että se oli vielä hauskempaa kuin kuvittelin! Okein, ihan pöljältähän minä varmaan siinä näytin, mutta kyllä se yksikin onnistunut liike sai hyvin korviin. Vaikka aika helkkarin kipeää se kävi sisäreisiin sekä sääriin, siihenkin kuulemmä tottuu. Myös aika mojovat mustelmat on kehittymässä jalkoihin. Muutama tunti kuuluu tosiaan tuohon aloituspakettiin, joten sitä tulee tässä kevään mittaan varmasti harrastettua. Kun muutto etelään tulee ajankohtaiseksi, niin tankohommat kuitenkin jäävät varmasti tauolle.
Noniin, sitten vähän tuosta otsikosta! Olen varannut itselleni laskuvarjohyppykurssin toukokuulle! Äääk! Kurssilla on muutama teoriapäivä, ja siihen sisältyy kaksi pakkolaukaisuhyppyä. Tämän lisäksi kurssin hintaan kuuluu oppilasajaksi kaikki varusteet hyppäämiseen, eli harrastus ei tule paljon maksamaan siihen asti kun omat kamat pitää hankkia. Lentokoneella taivaalle kiipeäminen maksaa kerrasta muutaman kympin. Olin suurinpiirtein viikon ihan täpinöissäni tuosta, katselin vain illat pitkän laskuvarjohyppy videoita, ja haaveilin jo taivaalle pääsemisestä(no okein, kun katseli niitä laskuvarjo fail-videoita, niin innostus vähän väheni). Nyt sekopäisyys on jo hieman tasaantunut, ja odottavan aika meinaa käydä pitkäksi. Toivon niin että tuosta tulisi sellainen harrastus josta jaksaisin olla kiinnostunut pitkän aikaa! Tuossa vieressä teille vielä löytämäni lempivideo laskuvarjohypäämisestä, että muutkin voisi olla ihan fiiliksissä! En paljon mitään kaunimpaa voi kuvitella kun tuo pilvien läpi tippuminen. Mutta niin, onko se lentämistä vai putoamista?
Jotenkin nyt joululoman jälkeen tuntu, että olen löytänyt itseni uudelleen. Hieman tuli sumussa tuo kesä ja syksy taivallettua aina välillä. Osaksi kiireen ja stressin vuoksi, ja osaksi kaiken muun mitä on elämässä sattunut. Nyt tässä kevään korvalla olen ollut tosi iloinen ja energinen kokoajan. Ja kummallista kyllä sitä on tullut kypsyttyä ja annettua lempeämpiä ajatuksia sekä itselle, että kaikelle elämässä. Ei tässä vanhenemisessa ja kasvamisessa aina ole mitään pahaa. ;)
Lopuksi vielä joulukuusi, jonka rakentelin joululomalla kun olin päivystelemässä Ylistarossa. Unohtui se tuohon joulupostaukseen laittaa, ja sehän on niin hieno etten voi olla sitä jakamatta!
Hoitotason ensihoito II-kurssin simuissa on käsitelty samoja aiheita kuin aikaisemminkin, mutta syventäen tietenkin. On ollut verenkiertovajetta eri syistä, sekä niiden tunnistamista, yleisimpiä lapsipotilaita, vammautuneita, sydänongelmaisia, hengitysvaikeuspotilaita, myrkytyksiä jne. Tässä vaiheessa opintoja siellä simuhuoneessa voi tulla vastaan oikeastaan mitä vain. Eikä meidän simuryhmässä ole tapahtunut enää ollenkaan totaalisia epäonnistumisia! Joka keikalla tietysti löytyy aina jotain parannettavaa, mutta kyllä se alkaa ihan oikeasti näyttää siltä että meistä kyytiapinoita tulee. Huomenna on taas yksi simupäivä, ja ohjelmassa on potilaan "äksäämistä", eli kuljettamattajättämipäätöksiä ja ohjeistuksia. Olemme saaneet siis esittää opettajille toiveita näistä simupäivistä, ja äksääminen on usein hyvin hankalaa, joten pyysimme siitä vähän käytännön harjoitusta.
 |
| Sieltä se vaavi tulee! |
Synnyttelemään on kuitenkin päästy Perheen hoitotyön-kurssilla, joka on kyllä ollut sekavin ja hämmentävin kurssin aikoihin. Tehtävää on monenlaista, miljoona harjoitustuntia, luentoja jne. Onneksi viimeinen tunti on nyt käyty loppuun. Tällä kurssilla on ollut naisen ja lapsen hoidon opiskelua. Lähinnä keskityen lisääntymisterveyteen ja pikkulapsiajan hoitoon. Synnytyksestä meillä oli yksi simulaatiopäivä, mikä oli kyllä tosi mielenkiintoinen. Vauva tuli ulos meidän synnyttäjä-simunukesta mekaanisesti. :D Ja hilpeyttähän aiheuttavat myös nuo irtonaiset synnyttäjälantiot joilla harjoittelemme.
 |
| Tällälailla se naisen elimistö toimii synnytyksessä :D |
 |
| Tässä sitä painellaan ja ventiloidaan. |
Muuten koulua ei oikeasti ole enää paljon jäljellä tälle vuodelle. Harjoitteluja kun on keväällä 11 viikkoa putkeen, niin sen vuoksi ei tarvitse paljon fyysisesti koulussa istua. Ensimmäinen harjoittelu minulla on Mielenterveystyön harjoittelu, jonka suoritan OYSin osastolla 81, jossa hoidetaan akutissa tilassa olevia psykoosi- ja mielialapotilaita. Samalla osastolla tutkitaan myös M1-lähetteellä tulevien potilaiden psyykkinen tila. Olen ymmärtänyt että tuolle osastolle potilaat tulevat aika lailla psykiatrisesta päivystyksestä. Odotan tuota harhoittelua kyllä tosi innoissani! Se on varmasti todella erilainen kuin mikään muu osastoharjoittelu.
Mitä sitä muuten kuuluu? Elämäni loputon teeme tuntuu olevan kaikenlainen kokeilu ja säätäminen ja sitä on harjoitettu taas viimeaikoina.Tänään kävin muuten kaverin kanssa kokeilemassa tankotanssia läheisellä tankotanssi-salilla, ja täytyy kyllä sanoa että se oli vielä hauskempaa kuin kuvittelin! Okein, ihan pöljältähän minä varmaan siinä näytin, mutta kyllä se yksikin onnistunut liike sai hyvin korviin. Vaikka aika helkkarin kipeää se kävi sisäreisiin sekä sääriin, siihenkin kuulemmä tottuu. Myös aika mojovat mustelmat on kehittymässä jalkoihin. Muutama tunti kuuluu tosiaan tuohon aloituspakettiin, joten sitä tulee tässä kevään mittaan varmasti harrastettua. Kun muutto etelään tulee ajankohtaiseksi, niin tankohommat kuitenkin jäävät varmasti tauolle.
Noniin, sitten vähän tuosta otsikosta! Olen varannut itselleni laskuvarjohyppykurssin toukokuulle! Äääk! Kurssilla on muutama teoriapäivä, ja siihen sisältyy kaksi pakkolaukaisuhyppyä. Tämän lisäksi kurssin hintaan kuuluu oppilasajaksi kaikki varusteet hyppäämiseen, eli harrastus ei tule paljon maksamaan siihen asti kun omat kamat pitää hankkia. Lentokoneella taivaalle kiipeäminen maksaa kerrasta muutaman kympin. Olin suurinpiirtein viikon ihan täpinöissäni tuosta, katselin vain illat pitkän laskuvarjohyppy videoita, ja haaveilin jo taivaalle pääsemisestä(no okein, kun katseli niitä laskuvarjo fail-videoita, niin innostus vähän väheni). Nyt sekopäisyys on jo hieman tasaantunut, ja odottavan aika meinaa käydä pitkäksi. Toivon niin että tuosta tulisi sellainen harrastus josta jaksaisin olla kiinnostunut pitkän aikaa! Tuossa vieressä teille vielä löytämäni lempivideo laskuvarjohypäämisestä, että muutkin voisi olla ihan fiiliksissä! En paljon mitään kaunimpaa voi kuvitella kun tuo pilvien läpi tippuminen. Mutta niin, onko se lentämistä vai putoamista?
Jotenkin nyt joululoman jälkeen tuntu, että olen löytänyt itseni uudelleen. Hieman tuli sumussa tuo kesä ja syksy taivallettua aina välillä. Osaksi kiireen ja stressin vuoksi, ja osaksi kaiken muun mitä on elämässä sattunut. Nyt tässä kevään korvalla olen ollut tosi iloinen ja energinen kokoajan. Ja kummallista kyllä sitä on tullut kypsyttyä ja annettua lempeämpiä ajatuksia sekä itselle, että kaikelle elämässä. Ei tässä vanhenemisessa ja kasvamisessa aina ole mitään pahaa. ;)
Lopuksi vielä joulukuusi, jonka rakentelin joululomalla kun olin päivystelemässä Ylistarossa. Unohtui se tuohon joulupostaukseen laittaa, ja sehän on niin hieno etten voi olla sitä jakamatta!
Samanlainen fiilis täälläkin terveydenhoitajaopiskelijalla noitten lukkareitten suhteen, vaikka en edes opiskele samassa koulussa.... Arrrgh. Siis suureksi osaksi meidän lukkarit on tulleet tosi hyvin, ainoastaan ekalta vuodelta, erityisesti ekalta syksyltä on muistissa, että välillä niitä sai kyllä odotella. Mutta viime vuonna lukkarivastaava kyllä petrasi, ja heti alkukeväästä saatiin melkein koko syksyn lukkarit, joskin sillä varauksella että niihin saattaisi tulla muutoksia. Nyt en tiedä missä nuo kuppaavat. Tähän mennessä lukujärjestykset tiedossa kolmen viikon päähän. "Hienoa". Meikäläinen kun menee harjoitteluun tässä välissä (paikoista pulaa, joten 3 viikoa suoritan sillä välin, kun muut lomailee ja tekee opinnäytetyötä/osallistuu kansainväliselle viikolle, yhden viikon todennäköisesti joudun aikalailla olemaan koulusta pois tuon takia), ja nyt en ole voinut ottaa yhteyttä kehenkään, ketä tuolla viikolla opettaa, että kai on ihan ok että olen harjoittelun vuoksi pois (joudun muutenkin jo tekemään korvaavia suorituksia mahdollisesti samoilta kursseilta syksyn vaihdon takia). Tiedän, että ainakin aikaisempina vuosina on tehty lukukausisuunnitelmat, joissa näkyisi mitä kursseja milläkin viikolla on, mutta yleensä tuo on näytetty koulussa tai laitettu sähköpostilla. Ja minkä kun en siellä koulussa syksyllä ollut. Eikä muualla sitä ilmeisesti ole näkyvillä. Kai sen kysymällä saisi jostain selville, mutta aina sitä erehtyy toivomaan, että josko ne lukujärjestykset tänään olis tulleet...
VastaaPoistaKuulostaa ihan perinteiseltä sote-ahdistukselta! Mikään ei koskaan mene ihan putkeen. Meidän lukkarien myöhästyminen johtui pitkälti siitä että koulu irtisanoi toisen lukkarintekijän säästösyistä. No nyt vuoden alusta hänet onnkin sitten palkattu takaisin, kun havaittiin että se toinen ei tosiaan pysty yksin tekemään satojen ihmisten lukkareita. Huoh.
PoistaMeilläkin noita harjoittelupaikkoja on lupailtu ihmisille ja sitten muutama viikko ennen hakkaa tulee infoa, että ei teille ollutkaan paikkoja. Onneksi itse kerkesin ihan itse hommailemaan lastenharkan paikan, niin ei tullut tätä ongelmaa. Onhan tuolla kentillä kyllä ruuhkaa melkein aina.
Sote-ahdistuksen käypähoitosuositus ohjeistaa nauttimaan akuuttiin ahdistustilaan vierihoitoa opiskelukavereiden kanssa päihtyneessä mielentilassa. ;)