13.1.2015

Mitä tapahtui jouluna, ja muuta hyödytöntä höpinää

Koulu puksuttaa eteenpäin junan lailla. Ennen joulua oli tiukka rutistus suorittaa Hoitotason ensihoito 1 kurssi loppuun. Tämän lisäksi meillä oli ensimmäiset simulaatiot Viranomaisyhteistyö-kurssista. Muitakin kursseja on joulua ennen loppunut, ja nyt jo uuden lukukauden alkaessa pyörähtänyt käyntiin.

Omaan ajatuksenkulkuani helpottaakseni tässä nyt hieman lisattuna mitä siellä koulussa taas on tapahtunut:

Hoitotason ensihoito 1 simuissa ollaan aikasemmin keromani vamma- ja tajuttoman potilaan lisäksi käyty läpi sisätautipotilaita ja elvytystä sekä sen jälkeistä hoitoa. Simut on todella haastavia, ja ilman kertaamista niistä ei kyllä selviä. Toisaalta kaikki keikat ovat olleet sellaisia mitä oikeastikkin voi tulla vastaan. On hoidettu ST-nousuinfarktin liuotusta, tehty kardioversioita, pähkäilty ROSCin jälkeistä lääkehoitoa yms. Omasta mielestä kaikista haastavinta tuossa lääkityksessä on juuri verenkierron tukemisen lääkkeet ja muutenkin sydämmen toimintaan vaikuttavat lääkkeet. Siitä perustasosta tuntuu välillä olevan hyvin pitkä aika, kun simuissa osa ajasta menee vaan lääkesekoiluun. Ihan aiheesta meille aina muistutetaan, että se kikkailu ei saa olla itse tarkoitus. Toisaalta vaikka täydellisiä onnistumisia ei koskaan tulekkaan, niin ne pienet älynväläykset joskus harvoin luo aina uskoa, että kyllä sitä vielä joskus ollaan myös hoitotason tittelin arvoisia.

Viranomaisyhteistyössä on lähes puolen Suomen ensihoitoesimiehiä käynyt esittelemässä oman alueensa toimintaa, ja vähän ehkä rekryämässäkin meitä tulevaisuuden osaajia. Olemme myös kuulleet poliisin luennon ensihoidon ja poliisin yhteistyöstä, poliisin toiminnasta, sekä väkivaltatilanteiden hoidosta. Tämän lisäksi on ollut luentoja monipotilas- sekä suuronnettomusstilanteista, ja niissä komminikoimisesta. Hätäkeskuskeen teemme ilmeisesti vierailun nyt alkuvuodesta.

Vapaaenhtoisena kävin nyt enne joulua Ergonimiset potilassiirrot kurssin. Kurssilla suoritettiin Ergonimiakortti, joka normaalisti maksaisi noin 600e, mutta kouluaikana joudumme maksamaan vain kortin hinnan(5e). Itse ensihoitajan työhön siinä ei ollut paljonkaan annettavaa. Opettaja oli oikea velho ihmisen liikuttamisessa, ja teki kyllä kaikki siirrot ja avustamiset uskomattoman vaivattomasti. Joitain pikkukikkoja jäi siirroista kuitenkin itselläkin mieleen, joita voisi kiireettömien lanssipotilaiden kanssa soveltaa. Mutta oman kehon kuuntelua tuli kerrankin treenattua ihan kunnolla. Oikea ahaa-elämys oman selän suojelussa tuli oikeastaan vasta viimeisessä käytännön tentissä. Koko ensihoitajauran sitä on tullut jo hoettua, että aina pitää nostaa jaloilla, ja raskaat taakat niin yleensä nostakin, mutta suurin kuormitus omaan selkään tulee kaikesta oheistoiminnasta ja kumartelusta ilman painoa, jota potilastyössä tulee vastaan. Opettaja hyvin huomauttikin että oman ylävartalonkin painon(n.30kg) kurottelu on riittävä usealla toistolla pilaamaan ihmisen selän. Jos nyt viimein tulisi hoksautettua että aina pitäisi kyykistyä, vaikka kynää nostamaan. Ja tämä selkähomma tuli tosiaan mieleen koska sattuneesti sain rikottua selkäni jälleen kerran salilla viime viikolla. Kerran aikaisemmin olen lähes puoli vuotta parannellut sitä välilevyn repeämisestä, ja nyt vaan toivon että se ei käynyt uudestaan, vaan että selkä vain ärtyi pitkästä aikaa tulleesta reenistä. Leikkauksen vuoksi en ole tosiaan päässyt salille tekemään selkää tai käsiä, ja heti ekalla yrittämiskerralla meni selkä rikki. Kyllä ihminen osaa olla tyhmä...

Sitten ihan super hauskaa oli päästä viimein synnytyssaliin yhdeksi vuoroksi näkemään miten me kaikki tänne maailmaan oikeein tullaan! Omassa vuorossa sattui kyllä useampi synnytys, mutta koska piti liikkua vaan sen oman kätilöohjaajan mukana näin yhteensä kaksi synnytystä. Ensimmäinen oli äidin toinen lapsi, ja äiti oli epiduraalipuudutettu, joten aika rauhassa synnytys sujui. Sitten pääsin näkemään myös kaksosten syntymisen! Kyllä se lapsen maailmaantulo oli aika maaginen hetki, vaikka siinä vähän piti täryyttääkkin, että mitä ihmettä oikein teen. Tuon vuoron jälkeen ei enää niin paljon jännitä jos omalla vuorolla sattuu joku lanssiin syntymään. Kätilöohjaajani antoi tosi hyviä vinkkejä siihen mitä ensihoidossa kuuluu synnytyksessä huomioida. Tuola saleissa kun he tekivät kaikkia hienoja temppuja ja mittailuja yms, joista kaikista ei onneksi tarvinnut tietääkkään. Opin miten tehdään summittaisesti sisätutkimus, eli kuinka lähinnä tarkistetaan onko se lapsen pää siellä jo tulossa vai ei. Sitten reenattiin synnytyksessä käyettäviä otteita ja sitten vauvan hoitoa heti synnytyksen jälkeen. Valitettavasti vuoro loppui ennekuin kerkesin pidemmän aikaa seurata vauvan vointia, ja nähdä esimerkiksi ensimmäisen kylvyn. Mieluusti sitä olisi ollut synnytyksiä katsomassa pidempäänkin. Mutta jotain ihmeteltävää, ja moitittavaakin siellä synnärillä oli; kävi ilmi että opiskelijat eivät ole tervetulleita samaan kahvihuoneeseen hoitajien kanssa. Mikä ainakin näin ensihoitajaopiskelijan kannalta kuulostaa todella typerän hierarkiselta pelleilyltä. Eipä se nyt siinä yhden ainoan vuoron aikana haitannut, mutta esimerkiksi kätilöopiskelijat viettävät synnärillä monta viikkoa, eivätkä pääse tulevien kollegojen kanssa samaan kahvitilaan. Opiskelijoille oli kyllä ihan mukava kahvilitila, mutta mielestäni melkein ne kiinostavimmat opit saa aina siellä hoitajien kahvihuoneen puolella, kun kuuntelee konkareiden höpinöitä. Mikäli hoitajat haluavat tauolla olla ohjaamatta opiskelijaa niin sittenhän voitaisiin sopia, että kahvihuoneessa ei puhuta mistään työasioista opiskelijoiden kanssa. Mutta tällaista se meno joskus on naisvaltaisilla osastoilla, ja muutenkin usein sairaalan sisällä, harmi sinänsä, mutta onneksi ensihoidossa ei ole tarvinnut tuntea olevansa ulkopuolinen ja "vain opiskelija".

Mitäs muuta...hmmm. Meidän koulussamme on alettu myös lähettää ensihoidon luentoja virtuaalisesti. Tässä koulutuskokeilussa on mukana useampi muukin ensihoitaja-AMK, ja olemme saaneet kuulla jo kaksi videoluento muista kouluista. Luennot on ilmeisesti tarkoitus järjestää jokainen tai jokatoinen kuukausi, en nyt tarkkaan muista niiden aikataulusuunnitelmaa. Viimeisin oli EKG:n muodostumisesta, ja rytmihäiriöiden muodostumisesta EKG:lle.Tietysti luennoitsijan kuunteleminen videolta on hieman hankalampaa kuin luonnossa, mutta ainakin tähän mennessä luennot ovat olleet hyviä. Ja mukava tietää että AMK:t pitävät yhtä, ja yhdessä kehittävät koulutusta. Täällä nyt jännätään innolla, että mistähän aiheesta meidän koulun luennoitsija pitää oman osuutensa. 

Joulun työ(loma)leiri

Joulunajan olin tosiaan töissä ambulanssissa! Pääsin sitten Seinäjoelle ensihoitajaksi, vaikka alunperin oli ollut puhetta Alavudesta. Samaa sairaanhoitopiiriä nämä siis ovat, jos jollekkin ei ole selvää. Ja töissähän oli mahtavaa! Vietin juoulunajan Ylistaron asemalla ja muut vuorot Seinäjoella. Seinäjoen asema myös muutti uusiin tiloihin samana päivänä kun työni alkoivat, joten "sain" sitten olla osana muuttotohinaa. Olin myös muutaman päivän myös ensihoidon yhteyteen liitetyssä kuljetuskeskuksessa, josta hoidetaan kiireettömät potilassiirrot, ja näiden lisäksi yksi auto ajaa myös kiireetöntä "kansalaiskeikkaa". Kuljetuskeskuksen homma oli myös oikein mukavaa. Sai ajella paljon ympäri maakuntaa, ja rupatella potilaiden kanssa vähän pidempiäkin aikoja. Mutta täytyy kyllä sanoa, että en ehkä haluaisi koko´loppu-uraani ajella noita keikkoja. Ainkin vielä tässä iässä sitä kaipaa vähän jännitystä ja sitä, että saa oikeasti hoitaa ja kehittää kykyjään. 
Itse ensihoidossa oli osa tuttua porukkaa harjoitteluilta, ja osa ihan uutta. Mukava oli kuitenkin huomata että työparista riippumatta oli aina kivaa, ja työaika hurahti kuin siivillä. Välillä olin kokeneempien hoitajien kanssa, jolloin oli hyvä kysellä ja ottaa oppia. Mutta en pitäisi yhtään vähäpätöisempänä niitä vuoroja, jolloin olin melko noviisien ensihoitajien parina. Siinä oli mukava työskennellä kun kumpikin tuki toistaan. Tuli ehkä enemmän näin opittua sitä, miten työparin kanssa toimitaan, kun yhdessä pähkäiltiin asioita. :) Keikolla tuli taas uutta ja paljon, Vaikka on harjoittelujen myötä viettänyt jo 10 viikkoa lanssissa niin aina vaan melkein joka päivä tulee jotain jota ei ole vielä käytännössä tehnyt tai nähnyt. Siksi tämä työ on varmaan niin mukavaa. Oli mm. aivohalvaus oikein klassisilla oireilla, ensimmäinen potilas jolle tiputettiin G10 matalien sokerien vuoksi, erilaisia kroonisia sairauksia joita en ole ennen nähnyt(osasta en edes ollut kuullut) ynnä muuta jännää ja vähemmän jännää. 

Joulomalla työn lisäksi sitten tuli nähtyä kavereita ja kyläiltyä sukulaisten luona. Itse jouluaaton olin tiukasti töissä, ja jos jotain hyvää pitää sanoa niin ei ainakaan tullut ylensyötyä! Joulumieli oli hieman vähällä keskellä yötä humalaisten kanssa väitellessä, mutta kyllä sitä sitten lomapäivinä kerkesi nauttia mun lempijuhlasta. :) Lahjaksi sain opiskeluihin liittyen kaksi kirjaa. Vieressä kuvatun EKG-kirjan, jossa riittäisi kyllä alan erikoislääkärillekkin pureskeltavaa. Mutta koska tuo EKG:n tulkinta ei koskaan voi olla liian helppoa, niin täytyy käyttää kaikki apu mitä on saatavissa. Tämän lisäki toivoin ja sainkin lahjaksi Peruselintoimintojen häiriöt ja niiden hoito-kirja. Tuota on osa luokkakavereista suositellut, ja itsekkin nyt jo sitä hieman lukeneena voin sanoa että kirja kyllä kannattaa hankkia. Vaikka se on suunnattu enemmän päivystykseen, niin kyllä noheva ensihoitaja voi siitä löytää vaikka mitä hyödyllistä. Ja eihän sitä tiedä vaikka noheva ensihoitaja päätyisi joskus päivystykseenkin töihin. ;)

Kävin myös joululomalla ottamassa tatuoinnin! Kuvan hakkasi Doom Ink, joka sijaistee täällä kotiseudulla. Vieressä se ihan tuoreeltaan, joten mustetta on vähän siellä täällä. Nyt parantuneene se on kyllä tosi hienon näköinen. Tarkoituksena olisi jatkaa samasta aiheesta vielä säärtä alaspäin ja hieman polven yläpuolelle. Tatskakuume ainakin hetkeksi laimeni...varmaan siitä syystä kun saa suunnitella tuolla nyt jatkoa. Eli lisää luvassa, joten ei tarvi kuumeilla senkään vuoksi.

Noniin, tärkeimmät on nyt varmaan avauduttu. Voisin tietysti useammin kirjoitella niin ei olisi niin jukelittoman paljon asiaa kerralla. No seuraavassa postissa valotan vähän mitä tähän uuteen vuoteen kuuluu. Uudenvuodelupauksetkin on vielä tekemättä. ;)

P.S Jos kirjoittelet ensihoitoon liittyvää blogia niin laita linkkiä alle niin lisään sinut lukulettelooni. Ja muutenkin kirjoitteleville kollegoille toivomukseksi, että lisäisitte blogiinne likujalistan, jotta sen saisi liitettyä omaan luetteloon, Ei aina jaksa olla etsimässä yhä uudelleen kiinnostavia blogeja, jos niitä vaikka oltaisiin päivitetty, kun lukuluettelosta sen näkisi suoraan

2 kommenttia:

  1. Moikka!
    Hitsi löysin tän sun blogin sattumalta ja jäin ihan koukkuun, luin tän alusta tähän hetkeen ja olihan mielenkiintosia juttuja :) itte opiskelen sairaanhoitajaks tokaa vuotta ja mua kiinnostaa akuuttihoitotyö. Lanssiin tahtoisin harjotteluunki ja oon saanu uutta kipinää näistä sun jutuista! Mahtavaa lukee kuinka oot niin innostunu sun alasta, tsemppii hirveesti tulevaan! Toivottavasti jatkat kirjottelua aktiivisesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että joku on saanut iloa ja innostusta tästä blogista! Ilman muuta meet sitten harjoitteluun lanssin kun tilaisuus tulee. Lue paljon ensihoidon kirjallisuutta ja katso vaikka 112 sarjaa niin saat vähän kuvaa miten siellä lanssissa touhutaan. Vaikka hoitaminen sinällään olisi jo hanskassa, niin tuolla kentällä tilanteet ja tiimi on aina vähän erilaisia kuin sairaalassa. :) Ja ihan rehellisesti voin sanoa että ohjaus ja oppiminen on aina ollut lanssiharkoissa ihan eri laatua kuin osastoilla!

      Poista