30.10.2014

Kotihoidon harjoittelusta ja ensihoitajan töistä

Kahden viikon kotihoidon harjoittelu hurahti nopeasti. Paikka oli, kuten aikasemminkin olen kertonut, sama jossa olin myös kesätöissä. Asiakkaat osin tuttuja, samoin hommat. Kiitollisinta kotisairaanhoitajan työssä ovat työajat; arkisin 8-16. Tein myös yhden yövuoron partioivan yökön kanssa. Sairaanhoitajan hommassa ei liiemmin uutta asiaa tullut, kotikäynneillä oli välillä aika hankalaa olla mukana keskustelussa kun ei tuntenut potilasta etukäteen, eikä näin ollen voinnin muutokset aina olleet kovin selviä. Kotisairaanhoitajan työ on kyllä myös hyvin monipuolista! Ja vaikka se ei toisaalta ole riittävän hektistä omaan makuun, niin työ on kyllä vaativaa. Asiakkaita ohjaajallani yli kontollaan yli 70, ja näiden kaikkien asioista täytyy tietenkin olla kokoajan selvillä. Lääkärikäynnit, vointi, reseptit, lääkitykset ja sen muutokset, mittaukset, hoitotuet, omaihoitajan vointi, lähetteet, verikokeet ja muiden käytännön asioiden järjesteleminen tuli tutuksi. Ja tietysti tuli jälleen kerran havaittua se valtava määrä kirjaamista joka täytyy joka päivä tapahtua! Sairaanhoitaja vetää myös oman alueensa tiimiä, jossa toimii useampi lähihoitaja.
Ensihoidollisesti harjoittelusta ei juuri minulle ollut hyötyä, sillä kotihoito ja muut vanhustehoidon rakenteet olivat alunperin jo tuttuja. Uusia opittuja asioita tuli kuitenkin hoitotukien hakemisen ynnä muun ei niin hoidollisten asioiden muodossa. Hoidollisesti uutta oli Marevan-lääkityksen annostelu, sekä korvalampun käyttö. :) Olisihan tämän ajan huonomminkin voinut käyttää, mukava oli viettää kerrankin rento harjoittelu.

Sitten niihin jännittäviin uutisiin! Perehdytys ensihoidon työpaikassa meni hyvin, ja nyt jännätään sitten joululomaa, jolloin olisi tarkoitus tehdä vähä pidempi pätkä töitä. Keikkaa ei perehdytyksen aikana ollut ihan hirveästi, mutta uutta potilasmateriaalia tuli vastaan. Mitään maailmanloppun keikkaa ei ollut, mutta tässä vaiheessa työuraa jokainen potilas on melkein vielä yhtä jännittävä. Mieleenpainuvampana oli sukellustautiepäily sekä solisluun murtuma. Ikävänä asiana perehdytyksen aikana tuli taas todettua, että kärsin ihan valtavasta matkapahoinvoinnista ambulanssin takaosassa matkustaessa. Erään potilaan kanssa jouduimme ajamaan yli 8 tunnin edestakaisen ajon, joka oli kyllä yksi tuskallisimmista reissusta elämässäni. Olin takana hoitamassa potilasta koko matkan, ja auton liikkuminen aiheutti tyypilliset matkapahoivoinnin oireet: haukottelua, syljen nousemista suuhun, kylmähikisyyttä, sekä pahoinvoinnin tunnetta. Pahimmaksi olo yltyi aina kun täytyi katsoa monitoriin, kirjata jotain, tai vaikka vain nousta vaihtamaan happipulloa. Huh...toivon kyllä hartaasti että auton keikutukseen tottuu kun siellä viettää enemmän aikaa. Empä kyllä arvannut, että tällainenkin ongelma voi tulla vastaan tiellä ensihoitajaksi.

Koulua on nyt kohta taas viikko takana "loman" jäljltä. Meillä on nyt alkanut Mielenterveys ja päihdetyö, johon liittyy ensi vuonna oleva 3 viikon Mielenterveyden harjoittelu. Tätä kurssia olen odottanut aika kauan, sillä mielenterveyspuoli on aina jotenkin kiinnostanut. Siitä tiedän kuitenkin todella vähän. Ambulanssiharhoittelussa on tullut vastaan muutama potilas joka on sairastanut akuuttia psykoosia, tai ollut muuten sekaisin päästään. Luennoista olen tähän mennessä kyllä tykännyt! Tämän lisäksi käyn vapaapalintaisena Engonimiset potilassiirrot kurssia, josta toivottavasti löytyy työkalujan selän säästämmiseen. :)
Hoitotason ensihoidon simulaatiot ovat myös alkaneet. Harmiksi en muistanut ottaa yhtään kuvia! Nyt meillä on ollut toimenpideharjoitupäivä sekä sisätautien simulaatiopäivä. Toimenpideharjoituksessa harjoiteltiin ulkoista tahdistamista, cardioversiota, i.o poran käyttöä(=luunsisäinen tippatie), uloimman kaulalaskimon kanylointia(periaatteet, ei kanyloitu toisiamme), sedaatio intubaatiota, paineilmarinnan purkua neulatorakosenteesillä, sekä hätätrakeostomiaa. Ja luonnollisesti päivä oli ihan huippuhauska, vaikka tosi raskas. Näiden simupäivien jälkeen on aina ihan sippi. Ensimmäisessä virallisessa simupäivässä aiheena oli sisätautipotilas, eli hengitys ja verenkietoelimistön onglemia oli tiedossa. Mitähän näistä simuista sanoisi...olivat ihan uskomattoman vaikeita. Aina tuntuu ettei ole lukenut tarpeeksi, ja nyt sitten vielä pitäisi kaikki luettu osata sovittaa käytätöön. Huoh. Lääkkeet ja sairauksien mekanismit....uudet toimenpiteet...systemaattinen tutkiminen. Simut olivat sellaisia keikkoja mitä todellisuudessa voi tullakkin, ja hyvin rakennettuja, mutta itselle tuli aina välillä sellainen olo etten osaa mitään. No onneksi nämä vaikeimmat keikat harjoitellaan nukkejen kanssa, eikä todellisuudessa!

Tänään saatiin muuten tietää, että pääsemme joulukuussa jokainen päiväksi synnytyssaliin yhdeksi vuoroksi! Ihan mahtavaa päästä näkemään oikeita synnytyksiä. Nyt ne vielä alkavat olla vielä enemmän ajankohtaisia ensihoidossa, kun synnytyssairaaloita suljetaan ympäri Suomen! Tästä innostuneena lähetimme myös varoivaisen viestin ensihoidon opettajelle, jotta olisiko mahdollista päästä yhdeksi vuoroksi myös poliisin mukaan. Meillä kun alkaa viranomaisyhteistyökurssin muutaman viikon kuluttua. Tällä kurssilla tulee ainakin poliisi luennoimaan, ja käymme paikanpäällä tutustumassa Oulun hätäkeskustoimintaan. Koupiossa on ilmeisesti ensihoidon koulutusohjemassa tapana päästä poliisin mukaan, ja ovat kuulemma kovasti tykänneet että on hyödyllinen vuoro. Eihän se kyllä itselläkään ole mitenkään liian selvää kuvaa poliisin toiminnasta, mitä nyt Poliisit sarjaa on tullut katsottua. :D
Haaveiltu on luokan kanssa myös, että päästäisiin patologian laitoksella harjoittelemaan noita toimepidepäivänä tehtyjä toimenpiteitä oikealle ihmiselle...mutta se taitaa jäädä haaveeksi kun nykyään sinne ei meinaa päästä lääkäritkään.

Sitten asiasta harjanvarteen. En ole täällä blogissa siitä mitään nyt höpissyt, mutta olen menossa erääseen leikkaukseen ensi tiistaina. En siis ole koskaan enemmin ollut nukutettuna, enkä muutenkaan missään leikkauksessa, joten kyllähän se jännittää. Varsinkin kun on nyt nähnyt mikä hulina sielä leikkaussalissa alkaa sen jälkeen kun olen nukahtanut. :D Kaikista eniten jännittää se että minut intuboidaan. Vaikka siitä en varmaan tiedä mitään, niin silti jännitää tuntuuko kurkussa sen jälkeen, ja millainen on se heräämiskokemus. Siitä varmaan tulen teille sitten kirjoittelemaan. Ihan mielenkiintoista kyllä päästä tästä hoitaja näkökulmasta potilaan asemaan. Voi tulla uusia katsantokantoja asioihin! Aika paljon kuitenkin huolestuttaa pitkä sairasloma, joka leikkauksesta tulee. Ilmeisesti kevyeeseenkin työhön tulisi ainakin 4 viikon loma, mutta enhän minä nyt koulusta voi olla pois niin kauaa... Onneksi luennoilla istuminen ei hirveästi rasita. Ongelmaksi kuitenkin tulee simulaatiot. En myöskään saisi nostella tuon kuukauden aikana 1kg painavampia asioita. Elämästä voi siis tulla mielenkiintoista. Pakko oppia kuuntelemaan itseään, ja mennä sitä mukaan miltä kropassa tuntuu.

Jänniä aikoja siis jälleen kerran edessä. Koskahan ne loppuu? :D