19.1.2014

Harjoittelukuulumisia

Nyt on tosiaan harjoittelu alkanut, ja olen viettänyt kaksi viikkoa OYSin leikkausosastolla anestesiapuolella. Huomenna, eli maanataina, vaihdan sitten leikkaupuolelle. Tämä siis tarkoittaa että olen ollut kaksi viikkoa anestesiahoitajan opissa, joka anestesialääkärin kanssa valmistelee ja ylläpitää potilaan anestesiaa, sekä hoitaa potilaan siirtämisen ja raportoinnin heräämöön. Leikkauspuolella hoitajat taas työskentelevät enimmäkseen leikkaavan kirurugin kanssa. Instrumentoiva hoitaja pukeutuu steriilisiti ja avustaa kirurgia, ja valvova hoitaja hoitaa sitten leikkauksen aikana muista juoksevia asioita, kuten laskee instrumenttejä ja avusta kirurgia ja hoitajaa.
Anestesiahoitajan työ on näin ensihoitajan näkokulmasta ehkä hieman opettavaisempaa, koska se perustuu pitkälti potilaan tilan seuraamiseen, ja muutoksiin reagointiin. Harjoittelu tällä puolella on siis tuntunut ihan mielekkäältä.

Vaikka tätä harjoittelua en paljon etukäteen jännittänyt niin, edellisenä yönä jännitys sitten iski, enkä saanut nukuttua. Ensimmäisenä päivänä meillä oli vain infoluento, sun muuta aloittelu liibalaabaa, pääsimme sitten loppupäiväksi vähäksi aikaa myös leikkaussaliin muutamaksi tunniksi. Minun ensimmäinen leikkaukseni oli haiman osittainen poisto. Ihan ensimmäisenä sitä ei oikein osannut tehdä mitään muutakuin pällistellä. :D Alku ja muutamat ensimmäiset päivät meni melkein siihen kun selvitti miten se homma oikein sielä salissa toimii, mihin saa koskea, ja ketä kannattaa kuunnella. Onneksi minulle sattui hyvä ohjaaja joka selvitti aluksi kaiken selvästi.

Viikon lopulla sitä uskalsikin jo hieman enemmän tehdä. Enimmäkseen tässä harjoittelussa oli anestesiapuolella tavoitteena saada rutiinia toimenpiteisiin, sekä harjoitella potilaan tilan seuraamista. Kanylointiin on tullut jo jonkin verran varmuutta, ja paljon uusia kikkoja, ettei se enää jännitä niin tulevaisuudessa. Olen myös saaanut oppia maskiventilaation hankaluuksia. Intubaation harjoittelu kuului myös tähän harjoitteluun. Olen tähän mennessä päässyt kolme kertaa intuboimaan, mutta mikään niistä ei ole onnistunut. Kaksi kertaa on oikea paikka ollut hukassa, ja kerran löysin kyllä oikean paikan, mutta putki meni väärään rööriin. Intubaation on kyllä huomattavasti vaikeampaa kuin nukeilla, varsinkin kun niin paljon voi mennä pieleen. Eikä sekään nyt mahdottomasti helpota että ympärillä on miljoona ihmistä kyttäämässä tekemisiäsi. Tällä hetkellä ainakin tuntuu että jos tosipaikka tulisi eteen niin mieluummin sitä larynxtuubin iskisi potilaalle, kuin yrittäisi intubaatioita. Toivottavasti vielä tulee vastaa sopivia potilaita joilla voi harjoitella.
Harjoittelussa on saanut myös paljon harjoitella niinkin yksinkertaisen kuuloisia juttuj kun lääkkeen vetämistä ruiskuun, liuosten valmistamista, nesteiden letkuttamista ja letkujen yhdistelyä. Leikkauksen aikana potilaalla on kuitenkin vähän enemmän kuin yksi tai kaksi letkua, jotean aina ei ole ihan selvää pässinlihaa miten ne oikein mene. Myös ihan mieletön määrä lääkkeitä on tullut opiskeltua. Näiden lisäksi olen päässyt ottamaan EKGtä, kuuntelemaan Dobblerilla suoniääniä, ottamaan suoniverinäytteitä, sekä tietysti avustamaan hoitajaa ja lääkäriä lukuisissa toimenpiteissä.

Kuva: Jarno Kotiainen  Kaleva.fi
Olen ollut kahden viikon aikana useassa eri salissa, joten melko laajaa kirjoa leikkauksia on tullut seurattua, kuten mm. aorta aneurysman leikkausta, aivoverenvuodon poistoa, kohdunpoistoa robotilla, umpilisäkkeen poistoa, useaa erilaista aivoleikkausta, erilaisia tähsytysleikkauksia, rintarangan luudutusleikkausta sekä mileenpainuvimpana hätäsektiota. Enemmän on tullut siis nähtyä kuin olin edes olettanut. Mielelläni olisin myös halunnut nähdä sydänleikkauksen.

Harjoittelu on myös ollut ihan mielettömän raskaa. Tämä on niin kaukana siitä mikä perushoidossa on jo todella tuttua, että välillä tuntee vaan oikeasti olevansa tiellä. Varsinkin kun leikkaussalissa emme oikeasti saa tehdä oikeen mitään ilman että joku vahtii, niin välillä sitä tuntee itsensä ihan turhaksi. Täytyy vaan muistaa että on siellä oppimassa, ja käyttää kaikki tieto hyväkseen. Minä olen harjoittelun ajan käynyt myös kahdessa työpaikassa, joten vapaa-aikaa ei oikeasti ole ollut. Kaikki aika mitä työltä jää täytyy sitten pyhittää lepäämiseen. Mutta onneksi enää kaksi viikkoa tätä, ja sitten ensihoidon harjoittelu!

Kerron sitten koko harjoittelun kuulumisia ja yhteenvetoa sen loputtua. Voi olla etten  hirvesästi löydä energiaa postaamiseen sitä ennen.

1.1.2014

Joululomailua

Pää on onnistuneesti viimeisen muutaman viikon aikana tyhjennetty kaikesta kouluhommasta. Joulun vietin täällä kotiseudulla, samoin kuin uudenvuodenkin. Ylihuomenna olisi tarkoitus tas lähteä kohti Oulua, ja lopettaa viikko työntekoon. Tiistaina alkaakin sitten paljonpelätty leikkuriharjoittelu. Hyvin se menee...
Jouluna sain jälleen kerran todeta olleeni kiltti koko vuoden. :) Toivomuslistan joulupukki oli toteuttanut lähes kokonaan! Pukinkonttiin olikin vilahtanut mm. Ensihoito-kirja sekä Ensihoidon taskuopas. Näiden lisäksi saimme poikaystävän kanssa liput Nummirockiin. Tämä vuosi tulee itselle olemaan 11. vuosi putkeen kyseisen festivaalin kävijänä. Sitä alkaa siis pikkuhiljaa tuntea itsensä vanhaksi! Näiden lisäksi saatiin täydennystä astiastoomme, sekä kaikkea muuat tarpeelleista, sekä tarpeetonta. Joulupäivänä osallistuin myös naapuripaikkakunnalla joulusählyihin, joissa poikaystäväni on käynyt jo useamman vuoden. Itse olen viimeksi sählyä pelannut ylä-asteella, mutta siltikin oli kyllä positiivinen kokemus vähän polttaa joulukaloreita pelin merkeissä!

Välipäivinä olenkin sitten ollut töissä tallilla muutaman päivän. Samaa hommaa olen tehnyt jo muutaman vuoden joulunaikaan, ja aina se saa palautettua maanpinalle. :D Ei tule paljoa haaveiltua hevosenpidosta kun muutaman päivän rehkii tallilla tosissaan. Tällä hetkellä hoidettavana oli 19 hevosta, 3 lammasta sekä kani. Hirveän paljon aikaa menee hevosten kuljettamiseen ulos ja sisälle, mutta tänä vuonna helpotti huomattavasti se että suurimmalla osalla oli vapaa heinä tarhoissaan, eli heinää ei tarvinnut kuljettaa. Tietysti näiden töiden lisäksi ei ole ollue paljon intoa ja energiaa ratsastaa, mutta vielä on muutama päivä lomaa jäljellä, jolloin olisi tarkoitus Fyrryä päästä liikuttamaan. Herran on siis vieläkin ollut nivelten piikitysten jälkeen kevyemmällä käytöllä. Maastoiltu siis lähinnä, ja askellajeina vaan käynti ja ravi. Tuo liika lepsuilu ei kyllä ole tehnyt mitää hyvää herran kuuluaisuudelle...

Uutena vuotena tallin tekemisen lisäksi tehtiin perinteiseen tapaan coctail-paloja, ammuttiin pari rakettia ja sammahdettiin aikaisin. Mitäs sitä hötkyilemään turhia. Ja ne uuden vuoden tavoitteet?

1. Onnistuin selviytymään ensimmäisestä kouluvuodesta! Ja pääsin myös kesätöihin omalle alalle. Eli se meni putkeen. Myös tämä toisen vuoden alku on menneyt ihan kiitettävästi. Tämän vuoden tavoitteet jatkuvat pitkälti samaa rataa, eli ahkeraa opiskelua, ja nyt tavoitteena on päästä perustason tentti läpi, ja mahdollisesti työskennellä ensi kesänä ambulanssissa.

2.Matkaratsatustavoittet ei nyt ihan menneet putkeen. Fyrryn kanssa kahlattiin tason 2.2 aluekisat läpi, ja ne jäivätkin ensimmäisiksi ja viimeisiksi. Kesän mittaa hevosella on terveysongelmia, ja itsellä motivaatioongelmia jotka tulivat treenien tielle. Herralla alkaa myös olla ikää sen verran että tuskin tullaan koskaan yhdessä kisaamaan korkeintaan kuin 2.3 tason aluekisoja. Nyt tällä vuodelle olisikin tarkoituksena kehittää itseäni perusratsatuksessa(ja sitä toteutinkin jo viime vuonna kun aloin käymään tunneilla oikein valvovan silmän alla). Ja tietysti harrastaa taas kaikkea mukavaa hevosten kanssa! Aika näyttäää sitten päästäänkö jonnekkin kisaamaan.

3. Painonpudotus ei ole mennyt ihan putkeen. Kuntoa olen kyllää kohottanut huomattavasti. Nyt alkuvuonna alkava astma ja kuntoliikunta tutkimus, josta kerroinkin jo aikaisemmin, antaakin toivottavasti potkua laihduttamiseen. Alkukuntotetsteissä sainkin tietää että kuntoni on hieman keskivertoa parempi, ja varsinkin selkälihakset rautaiset! No, se tavoite siis onnistui, nyt olisi hyvä saada vatsalihakset samalla tasolle. :D Eli reeniä horo, reeniä.

4.Ylieste tavoitteet: Pääsin ulkomaille niinkuin halusinkin! JES! Tänä vuonna olisi myös taas kiva päästä käymään jossain...¨
Vannetanssi on jäänyt melkein kokonaan...
Olen nauranut paljon, mutta myös kokenut todella pahoja pettymyksiä tänä vuonna. Toivottavasti elämä opettaa myös ensi vuonna jotain. Vaikka ei sen väliä olisi vaikka joskus menisi hieman tasaisemmin. ;)