10.10.2013

Elvystystä ja intubaatiota

Tänään meillä oli taas ensihoidon harjoitustunnit. Niiden aiheena oli elvytyksen aloittamisen kertaaminen(elvytyshän meillä käytiin kokonaisuudessaan jo syksyllä), sekä intubaatio. Elvytys hoidettiin simulaatiotyylisesti, eli periaatteessa kuin oikea keikka. Tällaisissa simulaatioissa opettaja ei neuvo, vaan katselee vain vierestä muiden luokkakavereiden kanssa. Sitten leikitään yksikköjä jotka ottavat hommat haltuun. Sitten leikkimisen jälkeen opettaja antaa palautetta, ja sitten keskustellaan koko luokan kanssa mitä meni hyvin ja mitä huonosti. Yleensä myös seuraamaan jääneet luokkatoverit on nimetty seuraamaan jotain tiettyä asiaa, tässä tapauksessa esimerkiksi painelutaajuutta tai johtamista. Näitä elvytyskeissejä vedettiin kaksin kappalein ja siinähän se aamupäivä sitten vierähti.

Laryngoskooppi menee minne?
Ennen ruokaa oli vielä intubaatioharjoituksia. Meillä oli tällä viikolla aiemmin intubaatioharjoitus kliinisessa hoitotyössä, mutta nyt näiden tuntien jälkeen sen tuntuu lähinnä naurettavalta. Meillä kun on nuo tunnut yhdessä kätilöiden ja terveydenhoitajien kanssa, joten tunnilla keskityttiin enemmän intubaatiossa avustamiseen. Tällä meidän tunnilla käytiinkin sitten tuhti paketti intubaatiooppia, sekä paljon käytännön harjoitusta intuboimisesta. Täytyy kyllä sanoa että lopputunnista se ei ollenkaan tuntunut enää vaikealta, eikä nuken niskakaan enää naksunut(nuo nuket napsuu aina kun oikealta ihmiseltä menisi hammas poikki. :D)! Tosin sitten harjoiteltiin intubaatiota kaularankavamma potilaalle, ja se ei sitten ollut enää yhtään helppoa. Tietysti nyt vähän jännittää että vaikki tuo sujuisikin kuinka hyvin nukeille, niin ne ovat anatomisesti kuitenkin niin täydellisiä, ja myös jäykkiä, ettei oikea ihminen ole varmaan lähelläkään sitä.

Tältä se nielu näyttää intuboijalle. Alla on ruokatorvi,
joten putki menee lunnollisesti ylempään reikään.
Ja tosiaan intubaatiohan ei kuulu vielä perustason toimenpiteisiin, mutta harjoittelimme sen jo nyt sillä heti joululoman jälkeen osalla meistä alkaa leikkaussaliharjoittelu. Tässä harjoittelussa meidän täytyy ilmeisesti saada tietty määrä intbaatioita tehtyä, jotta harjoittelu on hyväksytty. Toisaalta on hieman epävarmaa, että pysyykö koko intubaatio edes ensihoitajien osaamisvaatimuksissa pitkään. Nykyään on ilmeisesti monessa paikassa käytössä jo larynxtuubi, joka on sata kertaa helpompi laittaa, ja aiheuttaa myös vähemmän koplikaatioita kun epäonnistunut nielun sörkkiminen. Ja olihan se melko brutaalin oloista tunkea metallista kuokkaa nieluun ja työntää suuta auki...

Harjoitteluista tiedän nyt jo sen verran että olen aluksi neljä viikkoa Oulussa leikkaussalissa, jonka jälkeen vaihdan suoraan Haukiputaalle perustason I harjoitteluun. Siellä vietän myös neljä viikkoa. Tuntimääristä on kuitenkaan vielä osaa sen tarkemmin sanoa. Näiden harkkojen jälkeen on ilmeisesti keväällä vielä opetusta koululla ennekuin meillä alkaan perustaso II harjoittelu, joka on myös 4 viikkoa. Sen ajan vietän toivottavasti sitten Seinäjoella. Siellähän kerkesin viikon jo viime joulunalla viettää, joten paikka jo porukat ovat edes vähän tuttuja. Näiden harjoittelujen jälkeen on sitten kaksi viikkoa kestävät perustason testit, joka meinaa siis sitä että jos ne läpäisee(ja on niin onnekas että saa vielä töitä), niin ensi kesä meneekin jo lanssihommissa! Aika melkoisen ylpeä saa kyllä olla itsestä jos siihen pisteeseen pääsee!

4.10.2013

Arkista puurtamistako?

Niin onhan niistä ensihoitajaopiskelijapäivistä jo toivuttu! Ilokseni voin ilmoittaa etten sen jälkeen ole juopotellut(paitsi kerran)! Sen sijaan ei paljon kyllä ole tullut koulussakaan oltua. Tämä johtunee kuitenkin enimmäkseen siitä, että vaikka opon mukaan toisen vuoden syksyn piti olla rankin aika tässä koulussa, meillä ei tosiaankaan ole kuin yksi oppitunti päivässä. Ja minulla sattuu vielä olemaan osahyväksiluku tutkimus- ja kehittämistoiminnan kurssista joka on siis myös nyt pyörähtänyt käyntiin. Jonnin verran ahdistaa että tässä AMK:ssa aletaan näköjään tehdä opparia jo toisena vuonna, verrattuna siihen että kulttuurialalla teimme sen viimeisenä vuonna. Viimeinen vuosi on minusta myös oikeasti luontevin aika siihen, koska silloin se tieto(taito) on huipussaan. Toisena vuonna ollaan lähinnä vaan eniten sekaisin. Ja toinen ahdistava seikka on myös se, että edellisistä oppariprosessistani on vieläkin aivan liian lyhyt aika, eli noin 1,5 vuotta. Huh. Ei ole mitenkään lempihommaani tuo. Toisaalta itselläni on todennäköisesti vähemmän stressiä opparista, kuin niillä jotka eivät ole sitä koskaan tehneet. Paitsi ettei minulla ole mitään ideaa mistä sen voisin tehdä...noh, pikkuvikoja.

Koulussa on opparikurssin lisäksi nyt RUOTSIA. Olisin saanut siitäkin hyväksiluvun, mutta siihenkin pitää kuitekin suorittaa sama koe. Ja tein onnekkaan veikkauksen, ettein todellakaan pääse koetta läpi ilman preppausta, eli sama oli käydä koko kurssi. Hammasta purren eteenpäin. En nyt todellakaan aio kertoa mielipiteitäni siitä kuinka tarpeellinen ruotsinkieli minusta onkaan.

Näiden lisäksi meillä menee nyt kliinistä hoitotyötä, joka on siis preppausta vähän syvenpään sairaanhoitoon. Siellä opiskellaan nestehoitoa, ja muutenkin potilaan tilan seuraamista ja hoitamista vähän vaativammalla tasolla kuin hoitotyön perusteissa. Tämä on meille myös käsittääkseni viimeinen pelkästään sairaanhoitoon liittyvä kurssi. Kurssiin liittyy myös 4 viikon harjoittelu leikkaussalissa+4 viikon harjoittelu perustason ambulanssissa hoitaja 2.sen toimessa. Harjoittelut alkavat heti uuden vuoden jälkeen. Nyt meillä on luentoja sekä harjoitustunteja.
Kliinisen ohella menee myös perustason ensihoito I, joka siis jatkuu viime keväältä. Nyt aiheena on erilaiset hätätilapotilaat, sekä erilaisten perustason toimenpiteiden hallitseminen. Kurssi toteutetaan myös luonnoilla, sekä harjoitustunneilla. Myöhemmin meillä tulee olemaan myös simulaatiotunteja tunneilla käydyistä hätätilapotilaista. Harjoitustunneilla ollaan tähän mennessä harjoiteltu CPAP-laitteiston käyttöä, sekä taas kerran kanyloitia ja nesteytystä. Auts. Kuinkahan monta reikää täällä koulussa joutuu ihoonsa saamaan ennenkuin on valmis. Kanylointi ei kyllä todellakaan ole mikään kivuton toimenpiden. Ja urheana opiskelijana minua alkoi tietysti heikottaa kun minua pistettiin. :D Toisten piteleminen on kuitenkin kivvaa!!

Ai niin, ja onhan meillä vielä sellainen kurssi kuin terveyden edistämisen perusteet, joka on mahdollisesti turhin ikinä käymäni kurssi. Samaa asiaa on jauhettu jo useammalla kurssilla viime vuonna, ja tämä taitaa olla vaan koulun tapa kiduttaa opiskelijoita määräämällä vielä lisää nettikeskusteluja ja ryhmätehtäviä...

Näinä viikkoina on tullut myös oltua melko paljon töissä. Rahallisesti menee siis "hyvin", mutta pieni uupumus vaivaa. Ratsastamassa olen kerennyt käydä maanataisin, ja se onkin mukava tauko arkeen. Saa nähdä vaan kuinka kauan on varaa 27e ratsatustuntiin. Kuntosalijäsenyyden hankin myös takaisin, ja sielläkin on pitänyt viettää aikaa. Kesän aikana olenkin onnistunut kehittämään sellaisen rapakunnon, että jos ei naurattaisi niin itkisin. Yllättävän nopeasti kumminkin se on kohonnut, eli kaikki toivo ei ole menetetty.

P.S. Huomasin juuri että puhallan tietokoneen näppäimistöä välillä samalla lailla, kun silloin kun lyjyikynällä kirjoittaessa ja kumitettaessa kun ne pöpönät pitää saada pois.