29.7.2013

Kesätöissä kotihoidossa

Lupasin jossain vaiheessa kirjoittaa näistä tämän kesän kesätöistä vähän juttua. Olen siis nyt ollut kesäkuun ensimmäisetä viikosta lähtien töissä kotihoidossa. Ensimmäisen kuukauden olin pelkästään kotihoidon asumisyksikössä, joka on vähän niinkuin vanhainkodin tyylinen ratkaisu. Täällä paikassa on hoitajat päivisin paikalla 7-21.30, mutta yöllä vain kotihoidon yökkö käy muutaman kerran tarkastamassa tilanteen. Asukkailla on oma huone, tai muutuamassa huoneessa on kaksi sänkyä, yhteisinä tiloina on kaksi olohuonetta, sekä tilava keittiö ja ruokasali. Tässä asumisyksikössä potilaat ovat enimmäkseen kotihoidon hoidon asiakkaita jotka eivät ihan kokonaan pärjää enää kotona, vaan käyvät vuorohoidossa myös tässä paikassa. Potilaina on myös omaishoitajien vapaa-päivien ajan heidän hoidettaviaan, sekä sairaalasta kotiinpäin kuntoutuvia vanhuksia, tai vanhuksia jotka odottavat jotain muuta asumispaikkaa kun eivät enää pärjää kotona. Ideana kuitenkin se että asukkaat ovat tilapäisiä, ja usein aika hyväkuntoisiakin. Sitten meillä on vielä muutama vakiasukas, jotka ovat paikalla hamaan loppuun asti. Asukaspaikkoja on yhteensä 13, joista viisi on vakipaikkalaista.
Aluksi hieman harmistuin kun sain ensimmäisenä työpäivänä selville että joudun olemaan samassa paikassa kokoajan töissä. Tässä kun täytyy muistaa että toivoin pääseväni liikkuvaan työhön ajelemaan ihmisten koteihin. Loppuen lopuksi työ kuitenkin osoittautui aika monipuoliseksi ja mukavaksi. Asukkaat ovat osa hyväkuntoisia, ja osa sitten hieman huonokuntoisempia, kuitekin sellaisia joiden kanssa yleensä pärjää yksin. Asumisyksikkö on melko kodinomainen, ainakin paljon enemmän kuin paikallinen vanhainkoti. Osasyy tähän tietenkin on sen melko pieni koko. Työ on ollut täälläkin vuorotyötä. Aamuvuorossa ollaan kahdestaan 7-15 ja iltavuorossa yksin 14-21.30. Tietysti joka vuorossa on omat rutiinisa ja aikansa jolloin mitäkin tehdään. Perusperiaatteena on se että vanhukset tekevät mahdollisimman paljon itse. Jos he ovat siihen kykeneviä niin saavat huolenhtia itse oman lääkehoitonsakin, paikan tavoitteena on kuitekin kotiinpäin kuntoutus. Aamulla normaalisti tehdään aamupalaa, autetaan aamupesuissa, luetaan lehtä yms. Päivemmällä on ruokailu ja kahvitus, suihkutuksia, siis kaikkea sellaista mitä sairaalankin arkeen kuuluu. Täällä kuitenkin on hieman enemmän aikaa olla asukkaiden kanssa, heidän kanssaan istuskellaan aina kun keritään, käydään kevälyllä, grillataan yms. Kaikkea sellaista mitä kotonakin tehtäisiin. Työntekijätkin pitävät paikkaa toisena kotinaan, ja siltä se tosiaan alkoi tuntua, varsinkin kun vuorohoitopotilaatkin alkoivat tulla tutuksi. Hoitaminen myös helpottuu huomattavasti kun tuntee potilaan/asukkaan paremmin. Yksi iso osa hoitoa täällä tietysti on potilaan tilan seuraaminen, jo kotona pärjäämisen varmistaminen. Ja jo varhaisessa vaiheessa minulle alkoi valjeta että vanhusten kokonaisvaltainen hoitaminen on todella haastava homma! Jos vaikka miettiin niinkin pientä asiaa kuin pissatulehdus, niin voi hyvä ihme miten suuri ongelma siitäkin voi tulla. Ja täällä tuli opittua myös että vakavammat sairaudet kuten vaikka keuhkokuume eivät välttämättä oireile mitenkään huomattavasti(esim. kuumeena)! Tutuksi on tullut hyvin kaiken maailman muistisairaudet, erihoitoiset diabetekset, turvotukset, sydänvaivat, skitsofrenia, epilepsia, halvauspotilaat, ahdistuneet potilaat, hieman hupsut potilaat, virtsavaivat jne jne. Että voi kyllä sanoa että ihan kiitettävästi on tullut oppia tällaisessakin hommassa, ottaen kuitenkin huomioon että ensihoidossakin suurin osa on vanhupotilaita. Ja ompahan sitä oppinut olemaan luotevasti muistisairaiden ja monenlaisten muidenkin ihmisten kanssa. Höpögeneraattori saa kyllä laulaa päivästä töiseen täysillä kun saa keskustella säästä ja muista ajankohtaisista asioista. Juttelun tekee tietenkin aina mielenkiitoiseksi eri asteiset muistisairauden vaiheessa olevat potilaat. :D

Kuukauden jälkeen pääsin sitten myös kentälle hommiin, eli kiertämään kotihoidon paikoissa. Näihin mennään tosiaan yleensä yksin, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Vuorot ovat samat kuin asumisyksikössä, mutta tässä työssä ne lipsahtavat useammin ylitöiksi. Aika iso osa potilaista on melko lähellä kotihoidon toimistoa, ja niihin pääsee melkein nopeammin kävellen, mutta kun on kauenpana asuvia potilaita niin kulkuväline on oma auto, jonne onkin nyt kesän aikana kertynyt mielenkiintoista hoitovälineitöä, josta auton toinen omistaja ei aina ole kovin innoissaan. :D Hoitajina täällä on lähinnä lähi- ja kodinhoitajia, jotka tekevät suurimman osan kotikäynneistä. Tämän lisäksi on muutama sairaanhoitaja, joilla on vastuu melko suuresta määrästä potilaita. He käyvät ottamassa näytteitä, jakamassa lääkkeitä, konsultoivat lääkäriä yms. Minun hommani on tosiaan sitten ihan sitä lähihoitajan perushoitoa, jos se jollekkin on vielä epäselvää, samoin kuin asumisyksikössä. Nämä samat kotisairaanhoidon sairaanhoitajat hoitavat myös asumisyksikön potilaita.

Hoitotavoissa tässä hommassa on melkein yhtä paljon eroa kuin on potilaitakin. Peruspotilaalla käydään aamulla keittelemässä puuroa ja antamassa lääkkeet dosetista. Joskus autellaan pesuissa, ja muutenkin siistimisessä, tiskataan sun muuta. Yleensä asiakkaat osaavat hyvin kertoa mitä toivovat. Lisäksi asukkaiden luona on kotihoidon kansio josta löytyy yleensä palvelusuunnitelmaa, josta saa luntattua hieman listalta mitä paikassa yleensä tehdään. Tavallisimmin hommat keskittyvät ruokahuoltoon, hygieniaan tai lääkehoitoon. Näiden lisäksi on tullut tutuksi haavanhoitoa ja kaikenmaailman teknisten laitteiden korjailua. Potilaiden kanssa pyritään myös aina kun aika sallii ihan vain oleilemaan, jutustelemaan, lenkkeilemään ja pelailemaan. Käynnit kirjataan potilaan omaan kansioon, johon voi myös kirjoittaa mikäli tilassa tapahtuu jotain erityistä. Kansion on vähän niinkuin mini-Effica jossa on seuranta-lehtiä, reseptejä jne. Osalle asiakkaista käydään myös kaupassa, ja hoidetaan asiointia, ja muitakin asioita. Tässä hommassa on todella paljon muistettavaa.Joillekkin viedään lääkkeitä toimistolta, joku ottaa itse, joku ei saa missään nimessä syödä banaania, jollakin pitää muistaa ottaa ovihälytys pois päältä kun mene sisälle, joku käyttää vaippoja, joku ei halua mutta pitää muistaa tarkastaa, joku haluaa laittaa sunnuntaina pyhävaatteet, joku ei halua aamulla puuroa. Voitte varmaan kuvitella. Ihmiset on erilaisia, ja kun nämä asiakkaat yleensä vielä olettavat että henkilökunta muistaa ulkoa kaikki pikkujututkin. Kyllä täytyy sanoa, että vaikka minulla melko hyvä muisti onkin, niin välillä se on ollut koetuksella. Onneksi tämäkin homma helpottuu huomattavasti kun on käynyt useamman kerran yhden ihmisen luona.
Oman erikoisuutensa tähän hommaan tekee tosiaan se että vastuu on melko suuri, kun yksin käy tarkastamassa potilaan tilan. Myöskin joskus hieman jännittää mennä yksin esimerkiksi mielenterveyspotilaan luokse. Mitään ongelmaa kesän aikana ei ole tullut, mutta ainahan tällaiset mietityttävät. Omat taidot ja tiedot ovat olleet kovassa testissä kun asiakkaat kyselevät vaivoistaan ja kun on pitänyt pähkäillä mitä tehdään esim. todella matalille verenpaineille. Eipä ne kirjaopit ole aina ensimmäisenä mielessä. Ja kuten aikaisemminkin selitin niin yt-lasku potilaalla voi toisiaan olla melkein mikä vaiva vaan. Kerran olen kesän aikana jo ambulanssin kutsunut paikalle yt-laskupotilaalle, ja perästä luin että kyseessä oli ilmeisesti munuaistulehdus. Että tällaista. Minusta itsestäni ainakin tuntuu että oma ammattitaito on karttunut paljon näin lyhyessä ajassa. Ja tietysti mieltä lämmittää vakityöntekijöiden kommentit kun ovat luulleet minua jo valmiiksi sairaanhoitajaksi. Tainnut olla taas oma räpägeneraattori ylikierroksilla. :D Heh heh.

Kaiken kaikkiaan kesä on tähän mennessä ollut hyvin antoisa työn opettavaisuuden kannalta, vaikka todella vähän on jäänyt mihinkään lomailuun aikaan. Tänä kesänä kun ollut kokonaista kaksi viikonloppua vapaata, ja harvoin muutenkaan kahta päivää vapaata peräkkäin. Eli melkolailla ainut iso miinus tässä hommassa on työajat. Tiedä sitten millaisia ne olisivat loma-aikoijen ulkopuolella. Vielä minulla olisi töitä nelisen viikkoa, ja koulu alkaa rytinällä 26.8. Näin sateisella kelillä sitä jo tuntuu että se olisi pian syksy, mutta pidän vielä varpaita ristissä että vielä tulisi lämmin kesä ja auringonpaiste.

4 kommenttia:

  1. Hyvä blogi! Olen kiinnostunut ensihoidon opiskeluista (pääsykoekirjat tilattu eilen :) ja nyt kun tän sun blogin löysin, niin kertaistumalta (työnantajan tappioksi) tuli lukastua läpi. Tosi kiva kuulla sun opinnoista, työharjotteluista ja muista ensihoitoon liittyvistä jutuista. Eikä noita heppakuviakaan ole ollenkaan ikävä katsella! Keep up the good work! Ja tsemppiä syksyn opintoihin.

    T: Hennis

    VastaaPoista
  2. Mukavaa kun blogi kiinnostaa! Siksi aloinkin sitä alunperin pitämään kun itseäkin kiinnosti(kiinnostaisi vieläkin) muiden kokemukset tästä alasta ja koulunkäynnistä. Tsemppiä pääsykokeisiin ja intoa lukemiseen!

    VastaaPoista
  3. Missä koulussa on ensihoitoon pääsykokeet joissa kirjallista materiaalia? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt kaikkien mahdollisten koulujen pääsykokeista tiedä, mutta ainakin Metropolialla on ollut pääsykoekirja. Yleensä se on jokin anatomian ja fysiologian opas. Koulujen sivuilla on sitten enemmän tietoa.

      Poista