23.4.2013

Arki palasi kuvioon.

Koulussa on alkanut harjoittelun jälkeen nyt uusi jakso tällä viikolla, ja taas on tullut opiskeltua kaikkea uutta ja jännää(myös vähemmän jännää). Tällä hetkellä meillä menee perustason ensihoito, jossa nyt keväällä opetellaan hoitoelvystys kuosiin ja kurssi jatkuu sitten syksyllä muilla aiheilla. Hoitoelvytyksestä olemme tällä viikolla käyneet elvytyksen kädentaitoja, ryhmätyöskentelyä ja elvytyksen erityistilanteita. Nyt tänään meillä oli simulaatiotiloissa harjoituksia nukeilla ryhmissä, ja kurssi päättyy sitte hoitoelvytys-simulaatioon joka arvostellaan ja käydään läpi sitten opettajan kanssa. Tuolloin siis pitäisi neljän hengen ryhmätyöskentely, kädentaidot ynnä muu olla hallussa. Ja vaikka äkkiseltään joku elvyttäminen kuulostaa helpolta niin kyllä siinä vaan riittää opiskeltavaa moneksi vuodeksi. Tällä hetkellä eniten pään saa sekaisin lääkkeiden antaminen ja oikea antoaika, sekä ryhmätyöskentelyn koordinoiminen.

Ensihoidon lisäksi luemme hieman lisää anatomiaa ja fysiologiaa, sekä ihan uutena kurssina mikrobiologiaa ja infektioiden torjuntaa. Kevät näyttää lukkarin puolesta aika löysältä, mutta katostaan vaan niin kotitehtäviä tulee taas enemmän kun aika sallii.

Nyt on myös ilmoittautumiset ensi kevään opinnoille. Ja eniskevät kuulostaa tältä: tutkimus- ja kehittämityön menetelmät(opparin tekemisen opiskelua), ruotsi, opinnäytetyön tietoperusta, ensihoidon työturvallisuus, kommunikaatio ja viestintä, operatiivinen johtaminen ensihoidon erityistilanteissa, kliininen hoitotyö, terveyden edistämisen perusteet, lääketietelliset aineet 1 sekä patologia, patofysiologia ja kliininen fysilogian. Ainakin näin silmämääräisesti näyttää että syksystä tulee melko kiireinen...

Heh ja tuli tässä mieleen että minulla oli jotain uudenvuodentavoitteitakin...no opiskelumotivaatio on pysynyt kohtaiaisena. Matkaratsatusta olen oikeastaan treenannua aina kun olen pystynyt. Tänäkin viikonloppuna pääsen taasn kotiseudulle käymään, joten täytyyhän sitä käydä muutama treeni vetämässä.
Kunnon kohtottaminen on mennyt myös välillä hyvin ja välillä huonosti. Tammikuun alusta olen laihtunut kolmisen kiloa, mutta luulen että aika paljon läskiä on muuttunut myös lihakseksi. Salilla olen käynyt ainakin kahdesti viiikossa(monesti enemmänkin), juoksulenkillä aina välillä, ja nyt kun harjoittelu loppui olen myös pyöräilly kouluun joka päivä(edestakainen matka n.15km), sekä tietysti uinut omaa tahtia(n.2km/h). Nyt varsinkin kun kevät alkaa pilkistellä niin jotenkin jaksattaakin enemmän touhuta! Kunto on varmasti kyllä kohonnut, ja tuon sykemittarin avulla on myös helppo seurata sykkeitä harjoittelun aikana. Tavallaan olen hieman kiinnostunut tuosta salihommasta, ja muutenkin kropan muokkaamisesta, mutta loppuen lopuksi sellainen urheilu ei oikein tue tulevaa ammattiani, tai sitten matkaratsatusta. Kummassakin tarvitsee kuitenkin sen lihasvoiman lisäksi hyvää kestävyyttäkin. Siksipä rutiinini salilla on lähinnä 30min crosstrainerilla + kädet/jalat/selkä-vatsat + 15 min soutua, juoksua, yms. Pyrin enemmän tuon kestävyyskunnon kasvattamiseen. Mutta onhan se silti mukava fiilis laittaa vähän isompaa painoa pesään tai saada tehtyä enemmän toistoja. :)

16.4.2013

Super sexy cpr


Koulu alkoi tänään suoraan ensihoitolääketieteen tentillä, perustason ensihoin lähtötasotestillä ja hoitoelvytyksen taktiikan opettelulla. Sitä luulee osaavansa elvytyksen kun se on nyt kolme kertaa käyty läpi, vaan mitä vielä! Taas tuli uutta tärkeää tietoa, ja alettiin myös opetella elvytyksen tiimityöskentelyä ja johtamista. Nyt tuon pänttääminen on vielä mielenkiintoisempaa kun on saanut oikeasti olla mukana elvytystilanteessa. Saa jotekin paremmin siirrettyä tosielämään tuon tiedon. Ambulansseissakaan ei kuitenkaan ihan joka päivä elvytellä, niin taidon oppiminen ja ylläpitäminen on haastavaa.


12.4.2013

Perushoidon harjoittelun loppusilaus

Tällä hetkellä on harjoittelua jäljellä enää kaksi yövuoroa ja se on sitten taputeltu. Tämä on kyllä ihan klisee, mutta nopeasti se neljä viikko lopulta meni. Ensin olin tosiaan kolmisen viikkon perushoitajan matkassa, ja nyt vähän yli viikon ohjaajani oli sairaanhoitaja. Huomasin hommissa kyllä aika selkeän eron. Kummankin homman alussa jännitti, ja töihin meneminen oli hieman tihkaisevaa, mutta sitten kun homma alkoi sujua paremmin niin töiden tekeminen oli ihan mukavaa! Ei siis kannata heti luovuttaa vaan kokeilla kaikkea pidemmän aikaan. Tein jopa sitten yhden ihan palkallisen perushoitajan työvuoronkin, kun homma oli sen verran hyvin hallussa. En nyt kyllä vielä sano olevani kokonaan valmis perushoitaja, mutta tuttujen potilaiden hoitaminen ja tuttujen hoitajien ryhmässä oleminen helpotti ihan oikean työn tekemistä. Annoin myös tietoni osastolle, jos he joskus tarvitsevat sijaistajaa, eli harjoittelusta poiki myös pieni tienaamisen mahdollisuus.

Perushoitaminen alkoi siis sujua hyvin, enkä jaksa sen enempää alkaa analysoimaan, koska koulutehtäviin ja palautekuskuteluihin olen saanut muutenkin tarpeeksi analysoida oppimistani...huh että siihenkin kyllästyy. Välillä tuntui että koko harjoittelussa ei muuta kerennyt tekemäänkään kun keräämään tietos koulutehtäviin, ja täyttämään lääkehoitopassia, ja kirjoittamaan oppimispäiväkirjaa.
Sairaanhoitajan kanssa en kokenut olevani yhtä paljon hyödyksi osastolla, koska luonnollisesti minulla ei ollut lupaa tehdä paljon mitään yksin. Lääkehuoneessakin oli oltava joku lääkeluvallinen henkilö aina minun kanssani. Mutta kyllä sairaanhoitajan työ oli mielenkiintoista! Hieman ehkä harmitti kun potilaiden kanssa vietettiin oikeastaan aika vähän aikaa, eikä heitä nyt oppinut tuntemaan kovin hyvin. Minulla vielä vaihtui kokonaan tiimi, kun vaihdoin toisen ohjaajan pariksi, ja eteen tuli kokonaan uudet potilaat. Ja aika paljon sairaanhoitajat joituvat hoitamaan koneita, ja kyttäämään mitä ne lääkärit ovat nyt muuttaneet lääkityksessä. Mutta toisaalta sairaanhoitajan kanssa näki koko potilaan hoitoketjun sisäänkirjaamisesta kotiuttamiseen. Ohjaajani saittui myös olemaan osastonhoitajan sijainen, joten näin niitäkin hommia siinä sivussa.

Kuva: Yle.fi

Ja mitäköhän siitä harjoittelusta jäi mieleen...no päällimmäisenä jäi mieleen tällä viikolla osastolla sattunut elvytys, jonne pääsin mukaan. Tämä on siis tällä osastolla suht harvinaista, koska potilaat ovat niin pitkälle sairaita että kaikilla on elvytyskielto. No, tällä potilaalla ei ollut. Olin juuri tutkimassa elvytyskärryä(tämäkin kuului harjoitteluun), kun sairaanhoitaja tuli huikkaamaan että kohta sitä saatetaan tarvita. Sitähän sitten tarvittiinkin, ja paikalle kutsuttiin myös ensihoitoyksikkö FinnHEMS 50 eli entinen helikopteri SEPE. Ei elvytyksen kulusta sen enempää, potilas ei selvinnyt. Toisaalta pitkälle syöpäsairaalla voi myös miettiä miten kannattavaa se elvytys sitten onkaan, mutta tottakai kaikki yrittivät parhaansa kun elvytyskieltoa ei ollut. Lääkärillä jäi sitten suru-uutisten kertominen omaisille. 
Kyllähän se ensimmäinen elvytys pisti  minullakin adrenaliinin virtaamaan. Pelkäsin vähän että järkyttyisin tilanteesta, mutta olo ei loppuen lopuksi ollut mikään erikoinen. Vähän kädet tärisi ja posket punoitti jälkikäteen. Juttelimme myös ohjaajan kanssa paljon tilanteesta. Kotona mietin että saankohan unta kun potilaskin oli sellainen jonka kanssa oli mukava jutustella. Uni tuli hyvin, ja elvytys ei jäänyt painamaan mieleen. Lähinnä mietin sitä nyt ensihoitajan näkökulmasta; miten olisin voinut toimia paremmin yms. Tämä antaa rohkeutta että alavalinta on sitten se oikea! Ensimmäisen elvytyksen on kuitenkin tultava joskus, ja oli mukavaa että se tuli näinkin varhaisessa vaiheessa opiskeluja.

Muutenkin harjoittelusta jäi mieleen positiivinen fiilis, ja sain kokeilla kaikkea tavoitteideni ulkopuoleltakin. Tavoitteitani oli siis lähinnä peru kädentaitojen oppiminen, eli mittaukset ja lääkkeenantotavat, sekä hieman lääkehoitoa, mutta opin valtavasti myös esim. nesteytyksestä. Sain harjoittelun aikana myös katetroida sekä miehen että naisen, kanyloida muutaman kerran(kanylointi kuuluu ensihoitajille ohjelmaan heti ensimmäisestä vuodesta lähtien, vaikka sairaanhoitajilla sita aletaan harjoitella vasta kliinisella jaksolla), tehdä minumuistitesti potilaalle ynnä kaikkea muuta tavoitteiden ulkopuolelta. Tässä nyt on siis vain murto osa kaikesta mitä opin ja sain tehdä, mutta nämä edellä mainitut asiat jäivät jostain syystä hyvin mieleen. Kaksi ensimmäisellä kerralla onnistunutta kanylointia kasavattivat myös itsetuntoa. :) Ambulanssihommissa kanyloinnin pitäisi siis olla hallussa aika hyvin kun potilas pitäisi minuutissa ja kertayrityksellä saada kanyloitua.
Kylläpä uskon, että tämän harjoittelun tuvin uskalla mennä kesätöihin sinne kotihoitoon.


3.4.2013

Pääsiäisheppailua

Sain vekslattua työharjoittelussa tunteja niin että pääsin pitkälle pääsiäislomalle kotiseudulle päin. Tosin tämä tarkoittaa sitä että olen seuraavat kaksi viikkoa töissä melkein putkeen...Enivei, loma meni oikeastaan vain tallilla oleillen. Kävin myös vähän kokkoja katselemassa ja kyläilemässä.
Perjantaina menin tallille melkein heti herättyäni ja olikin sitten vahingossa koko päivän. :) Kuvailimme kahta kantavaa tammaa jotka alkavat olla jo aika paksuja, sekä kahta viimevuotista varsaa. Köpöttelin pitkästä aikaa toisella kantavalla tammalla Letillä. Sillä on viimeksi menty varmaan viime kesänä, kun se on kokonaan siirtynyt ratsun hommista siitostamman pestiin. Letti oli silti yhtä hätäinen kuin aina.

Kaunis Letti<3
Sitten Krista ratsasteli Pojalle ja kuvailimme sitäkin. Poika on II-kantakirjaori, ja herrasmies, joka ottaa tammoja vastaan kotonaan Kuortaneella. ;)





Kuvailujen jälkeen käytiin Annikan kanssa ajamassa Fyrtsä-ruuna. Fyrry oli oikein tyytyväinen päästessään pitkästä aikaa kärryttelemään! Olen vienyt sille muuten treenipäiväkirjan tallille. Meitä kun on useampi joka sillä kisää ja ratsastaa, niin on helpompi katsoa että mitäs sen kanssa on nyt oikein tehty. Ja nyt kun kalenteria lueskelin niin Fyrry on liikkunut aivan mukavasti! Tällä treenillä se menee varmasti kevyesti 30km lenkin. Varsinkin kun 20km reippaat treenileikit eivät sitä vielä yhtään väsytä. Kun kesäksi muutamme taas lähemmäs kotiseutua niin kerkeän treenaamaan lajiharjoitteitakin useamman kerran viikossa, joten toivottavasti syksyllä päästäisiin sen 50km. Sormet ristissä siis että hevonen pysyy terveenä(eikä liho taas kesän aikana 200 kiloa). Kisaaminen venyy näköjään meillä vieläkin kun en tämän työharjoittelun takia pääse ensiviikoloppuna Laukaalla järjestettäviin seurakisoihin...ja sitten seuraavien kisojen päällä on Ruka Spring Brake, jonne olemme luokan kanssa menossa vähän "laskettelemaan". Eli kisaaminen päästään toivottavasti aloittamaan vasta toukokuussa.
Sunnuntaina menin Fyrryn kanssa pitkän lajiharjoitteen, joka valitettavasti jouduttiin lopettaamaan kesken kun huomasin että herralta oli toinen etukenkä lentänyt pois jossain vaiheessa. Ontumaan hevonen ei vielä ollut alkanut, ja liukastakaan ei ollut, mutta kun Fyrryn kaviot ovat niin haparat niin en uskaltanut mennä viimeistä 10 kilomtriä ilman yhtä kenkää. Eli taas lenkistä jonka piti olla 30km tuli lyhyempi ja mentiiin vain vähän yli 18km. Huouh, jollain korkeammalla voimalla on ilmeisesti jotain sitä vastaan että päästäisiin treenaamaan se kolmikymppinen kotona...Tällä kertaa piti kyllä oikeasti ärsyttämään, kun hevonen oli hyvän tuntuinen, ja melkein koko matkan sai ravailla löysillä ohjilla. Minullakin oli sopivasti vaatetta ja keli oli kuin morsian. No, joku toinen kerta sitten...kaatosateessa. Tässä vielä treenitulos tuosta lenkiltä: Fyrry 31.03.2013 11:49

Maanataina kävin vielä kävelyttämässä Fyrryä ilman satulaa, jotta sen paikat ei mene jumiin pitkistä treeneistä. Köpöttelemisen jälkeen hieroin sen selän ja kankun, ja venyttelin etujalat. Ja voi että toinen tykkäsi. :) Sitten tulikin Eemeli-ponille koeratsatajia, ja tottahan sitä piti jäädä katsomaan. Eemeli on siis myynnissä ja nyt sitä kävi kokeilemassa perhe, jonka äiti haaveilee siitä tulevaisuuden terapiaratsua.

Pete ja Eemeli
 Harjoittelua jäljellä vielä kaksi viikkoa. Huh, tämä vanhusten perushoito ei nyt välttämättä ole ihan ominta alaa, sen olen huomannut. Mutta hammasta purren kyllä tämän jaksaa vielä loppuun asti. Kyllä tuolla välillä kuitenkin hauskaakin on, ei kamalaa ollenkaan!