24.2.2013

Sunnuntain geokätköilyä

Tänään käytiin viikonlopun kunniaksi parilla geokätköllä, sekä Suomen Ladun järjestämässä miitissä. Samalla kun liikkeellä oltiin, niin käväistiin myös Nallikarin talvikylässa katsomassa huskyjä ja poroja. Miitissä kokeiltiin hetki lumikenkäilyä, mutta hanki ole plussakelien takia niin pehmoinen että ei ne kengät paljoa auttaneet. Talvikylässä oli taas niin paljon lapsia että antilapsifanilla meinasi pää räjähtää. Vähän piti kumminkin käydä lumitunnelissa konttimassa.Köh,köh.
Jos jollekkin on geokätköily vieras termi, niin lisätietoa löytyy vaikka geokätköt.fi sivustolta. Me olemme poikaystävän kanssa harrastaneet kätköilyä jo kohta neljä vuotta, ja kätköjäkin on löydetty kohta 900. Tuhannenteen kätköön koitetaan päästä viimeistään kesällä. Olemme myös itse piilottaneet viisi kätköä. Kätköilemme yhteisellä nimimerkillä Sangbathory. Harrastuksen aina ollaan päästy/jouduttu mitä kummallisempiin paikkoihin ja tilanteisiin, ja sitä voi suositella kaikille! Aloittaminen on helppoa, ainut pakollinen varuste on oikeastan GPS laite, mutta tässä toimii ihan hyvin puhelin, tai auton GPS. Kallista käsigepsiä ei ole tarpeen hankkia jos ei halua hifistellä.


Vähän kouluasiaakin tähän loppuun. Kuluva viikko oli siis jakson viimeinen viikko koulussa, ja kaikki neljä koetta on ohi. Kaikki olivat paljon helpompia kun luulin! Pääsin jopa lääkelaskuista nyt ensimmäisellä uusintakerralla ohi! JIPII! Ensi viikolla on vielä yksi tämän jakson aineen tentti, joka on hirvittävän vaikea farmakologia, mutta sitten viikoloppuna alkaakin talviloma. :) Sitten on viikko koulua ja harjoittelut alkavat. Eletään siis jänittäviä aikoja. Talvilomalla nollaan kyllä kunnolla koulun osalta, koitan saada kaikki tehtävät tehtyä ennen sitä, ja keskityin vain hevosteluun sekä virkistäytymiseen. 

21.2.2013

Aluelupakoe sekä ekat kisat tiedossa!

Viime kesältä Jyväskylästä 22km
Matkaratsatuksen kisakausi avataan meidän osalta toivottavasti 10.3 Kauhavan ratsastajien järjestämissä aluekilpailuissa. Ilmoitin jo meidät luokkaan 2.2 eli 20-39km ihanneaikaratsatukseen. Matka on kutsun mukaan n. 30km. Kutsu kisoin löytyy Kipasta. En vielä osaa edes jännittää, ja ei se kisaaminen oikeastaan edes jännitä. Ainut mistä aina hermoilen on kuljettaminen. Heppa kun on lievästi laitakammoinen, vaikka aivan nätisti matkustaakin. Viime kesän Jyväskylän reissun pieni äksidentti ei myöskään ole omiaan tuomaan turvallisuudentunnetta kopin kanssa menemiseen. Noh heppa saa mennä ilman väliseinää ja ison heinäkasan kanssa niin tuskin tulee mitään ongelmaa. Ja Fyrryhän on onnistuneesti laihduttanut, joten enää ei mahan pitäisi osua seiniin kokoajan. :D

Ennen kisoja minulla itselläni on aluelupakoe ja uusien sääntöjen kertaus edessä edellisenä viikonloppuna Laukaan Valkolassa Sisuratsukoiden järjestämänä. Hepan aluemaksun hoidin jo pois alta, paljon ennen kisoja, ettei olisi niin paljon muistettavaa. Itse vaihdoin myös ratsatusseuraa Kuortaneen Urheiluratsatajista Suomen Matkaratsatusseuraan, ihan vain siitä syytä että SuMaRalla oli minulle paljon parempia etuja. Ja alukisaamisen aloittaminen on paljon helpompaa kun oma seura tuntee lajin ja sen säännöt.

Sykettä mittaamassa

18.2.2013

Miksi minusta tulee ensihoitaja?

Tämän kysymyksen on esittänyt aika moni, jolle tulevaisuuden ammatista olen maininnut. Miksi valitsin tällaisen alan? Kestänkö nähdä verta ja irtotoilevia raajoja? Öykkäilenkö kusen/paskan/oksennuksen hajulle?   Osaanko ajaa autoa lujaa, ja onko siisitiä mennä pillit päällä? Haluanko miehisen ammatin? Jaksanko nostaa 200 kiloisen potilaan?
Suhtautuminen alavalintaa on vaihdellut ihan laidasta laitaan. Suurin osa nostaa kulmia yllätyksestä ja onnittelee mielenkiintoisesta ja arvostettavasta alavalinnasta. Osa kuvittelee että valmistun suurinpiirtein lääkäriksi ja osaan niksin joka ikiseen vaivaan, kihdistä kissan matolääkitykseen. Sitten on niitä joiden mielestä ensihoitajat vaan kuljettavat mummoja, enkä valmistu mihinkään järkevään ammattiin. Osa kauhistelee sitä miten paljon ällöjä asioita tulen näkemään. Isäni valmistelee minua kuolleen ihmisen kauheudesta, ja manaa piruja seinälle etten pysty koko hommaan. Naisena täytyy myös hyväksyä se fakta, että osa sanoo minun olevan heikko tai kykenemätön näin fyysiseen työhön, tai liian "nainen" narkkareiden ja muiden hullujen kohtaamiseen.(Naisista ambulanssissa oli muuten mielenkiintoinen juttu viimeisimmässä Systole-lehdessä). Jotkut ajattelevat että ensihoitajat viettävät päivät koisaten päivystyskämpällä, osa taas luulee että me suurinpiirtein nukumme ambulansseissa...





No, minäkään en hyvin paljon tiennyt ensihoitajista ennekuin alasta kiinnostuin. Oma tietoni taisivat olla aika realistisia, ainakin verrattuna toisiin ihmisiin. Ehkä silti jonkin verran pidin heitä sankareina, joilla on valta herätäätt kuolleita. Mutta toisaalta pidin myös lääkäreitä ihmimiehinä. Nyt terveysalalla opiskellessa alkaa olla jo selvää että lääkäreiden ei ole mahdollista osata ja tietää kaikkea. Tietoa etsitään alan sivuilta ja kirjoista ennen potilaan tuloa vastaanotolle. Ja hei, ei ole mikään yllätys jos joku lääkäri tekee sinulle jonkin harvinaisemman toimenpiteen, että hän tekee sen ensimmäisen kerran elämässään! Lääkäreiden opiskeluaika on hyvin rajallinen ja teoreettispainotteinen, verrattuna opiskeltavan tiedon ja taidon määrään. No onneksi hekin saavat varmasti paljon irti harjoittelusta. EI tätä ensihoitajankaan hommaa olisi mahdollista tehdä ilman käytännön kokemusta.
No tämä nyt ei ihan pidä paikkaansa mutta hauska silti.

Terveysala minua ei ole kiinnostanut koskaan. Olen itse asiassa joskus tainnut sanoa että se on vihoviimeinen ala jolle menen. :D Olen siis lukion jälkeen lukenut itseni graafiseksi suunnitelijaksi ammattikorekakoulussa, mutta jo aikaisessa vaiheessa huomasin että minua ei saa istumaan sisällä koneen ääressä koko päivää. Sitähän tuo työ nykyään melkein on. Opiskeluaikana aloin mietiskellä sopivaa alaa. Halusin jokin jossa voisi olla ulkona, välillä ihmistenkin kanssa, ja jossa pystyisi kehittää itseään että työ pysyisi kiinnostavana. Oikeasti minulla oli mielessä lähinnä floristi ja postinkantaja(joka on ollut unelma-ammattini aika kauan! Harmi vaan että palkka ja etenemismahdollisuudet ovat niin surkeat ettei siitä ole uraksi). Aina olen kumminkin huomannut että olen tavallaan parhaimmillani jännittävissä ja stressaavissa tilanteissa(tämä ei siis tarkoita että kestän hyvin viikkoja kestävää koulustressiä). No sitten sattui muutaman vuoden aikana onnettumuustilaneita joihin sattumalta satuin paikalle, sekä myös sairastapauksia lähipiirissä. Aloin miettiä näkemääni ambulanssihenkilökuntaa. Heillä oli niin leppoisa meininki ja työ tuntui olevan kivaa, vaikka mitä kauheuksia tuli vastaan. Ensin tyrmäsin ajatuksen että tuollaiseen työhön lähtisin. Sitten idea kypsyi päässä muutaman vuoden, ja päätin toisen koulun ollessa kesken koettaa onneani ensihoitajaksi pääsykokeissa. Olin alkanut jo innostua ajatuksesta että pääsisin näkemään mitä ihmisille tapahtuu sen jälkeen kun lanssi tulee paikalle! Aikaisemmin tälläisiä en edes ajatellut. Ambulanssin tuleminen paikalle oli pelastus, ja kaikki oli taas hyvin. Mutta eihän se niin mene? Hoitajilla on sama tilanne edessä käsiteltävänä kuin maallikoillakin, ja ilman sairaaloiden hienoja laitteita ja iLääkäriä, eli googlea. Heillä täytyy siis olla ihan mahdottomasti tietoa! Ja aloin sitten siinä pohtia että alalle täytyy kyllä olla todella omistautunut! Yksi syy lähteä tälle alalle oli myös tuleva työilmapiiri. Pelastus- ja poliisitoimella on ihan omanlainen työmentaliteettinsa, sekä jutut jotka voivat hirvittää ei alalla olevia. Minua viehätti se yhteisöllisyys ja samankaltaisuus mikä työntekijöillä oli.

En sitten kuitenkaan päässyt ensimmäisellä yrityksellä sisään, ja se oli karvast tappio. Kerkesin innostua liikaa ja kuvittelin pääseväni liian helpolla sisään. Tätä asiaa itkin ja murehdin pitkään, mutta päätin sitten hakea kuitekin uudestaa. Ja uudestaan. Alalle ei ole ihan helppo päästä. Neljännen kerran sanoin mielessäni olevan viimeinen. Edellisestä koulusta olin juuri valmistunut, ja jos en uutta koulupaikkaa saisi niin täytyisi keksiä jotain uutta elämällä. Ajattelin että neljännestä kerrasta viimein tajuaisin että en ole ilmeisesti sopiva alalle. Vaan kuinkas kävikään! Tätä viimeistä pääsykoetta en jännittänyt yhtään, odotukseni olivat jo aika matalalla. Tiedä häntä vaikuttiko se vai mikälie, mutta täällä ollaan! Unelmien ammattiin opiskelemassa! Käsitys alasta ei oikeastaan ole enää muuttunut. Kyllä välillä odotan innolla pillit päällä ajelemista, mutta myös se perustyö, ja ihmisten hyvin hoitaminen ja ilahduttaminen on mukavaa!

16.2.2013

Ostoksia ja koulua

Taas sitä mennään koulussa niin että pää räjähtää. Ensi viikolla on periodin viimeinen viikko, ja tottakai kaikki opettajat ovat läimineet kokeensa siihen samalle viikolle. Minulla on siis tulossa englannin koe, lääkelaskujen uusintatentti, kriisipsykologian tentti sekä lääkehoidon tentti. Vaikka olihan lukiossakin koeviikot, muttakun siitä lukiostakin on niin paljon aikaa etten muista enää miten siitä selvittiin! Kaiken lisäksi pitäisi tehdä rästiin jääneitä koulutehtäviä.

Tällä viikolla oli hoitotyön kurssilla ihon sisälle ja alle laitettavia pitoksia. Ne ei enää jännittäneet edes kun kanyloitiahan oli tuossa viime syksynä jo kokeiltu. Eikä ne kyllä oikeastaan edes tuntuneet miltään. Pistin jopa itse itseäni mahaan(ns. "napapiikin"), eikä edes alkanut pyörryttää! Vielä ensi viikolla on lihakseen pistoon harjoitustunti. Muuten ollaan tällä viikolla harjoiteltu lääkkeen jakoa ja murskaamista ja kuolleen laittamista. Kriisipsykologian tunneille on myös ollut taas kerran todella mielenkiintoista.

Fyrryn uusi kisahuopa
Sitten vähän kulutusasiaa. Posti toi jo aikaisemmin minulle kunnon syksy/kevät ratsatuskäsineet, joita on tarkoitus käyttää kisoissa. Niistä minulla ei nyt kuvaa ole koska ne näyttävät, noh, hanskoilta. Samasta paikkaa tilasin myös Fyrrylle Polypad-satulahuovan. Siitä voitte käydä lukemassa lisää kaupan sivuilta: 1hevosvoima.com
Odotan innolla että pääsen testaamaan mitä hepalla on sanottava tuohon huopaan. Se on kyllä paljon paksumpi kuin tavallinen, joten toivottavasti ei kauheasti ainakaan hikoiluta.
Olen nyt myös viimein maksanut hevosen alueluvan ja lupakoulutus olisi minulle Valkolassa 2.3. Olen jo aikaisemmin käynyt samaisen koulutuksen, mutta matkaratsatuksen säännöt muuttuivat hieman vuodenvaihteessa joten ajattelin että olisi sopiva käydä uudestaan kuuntelemassa koulutus. Seuraavalla viikolla alkaa myös hiihtoloma, ja mikäs sen mukavampi aloitus sille. Hiihtoloma sunnuntaina olisi sitten myös ensimmäiset aluekisat, ja kaippa sinne on pakko mennä, kun asiat on näin pitkälle hoidettu! :)

Minua on jostain syystä alakanut jo kevättää kauheasti! Vähän vain painaa mieltä että kesätöitä pitäisi jo hommailla. Haluaisin kyllä nyt jo hoitoalan töihin, mutta ensimmäisen vuoden jälkeen en voi tehdä kuin lähihoitajan sijaisuuksia, joissa palkka ei ole huimaava. Näitä hommia siis voisi tehdä lähinnä tk-vuodeosastoilla tai vanhuksien parissa. Saisin parempaa palkaa niistä kesätöistä joissa olen jo monenna vuonne ollut, ja työajatkin olisi ihanteellisemmat kesän seikkailuja ajatellen. Hoitoalallahan tehdään töitä myös pyhinä ja yöisin. Eli ei olisi ollenkaan varmaa pääseekö vaikka juhannuksen viettoon. Mutta toisaalta kokemus hoitoalalta painaisi tulevaisuuden töidenhaussa aika paljon. Siksi minun täytyy vähän miettiä tätä. Onneksi ensi vuoden kesäksi meillä on jo perustason pätevyys, eli kesätoitä todennäköisesti saa perustason ambulanssista! Sillon ei paljon tarvitse enää miettiä mitä tekisi!

11.2.2013

Fyrry treenaa(eli heppapostaus)

Perjantaina koulupäivän jälkeen lähdettiin ajelemaan pitkän tauon jälkeen kotiseutumaisemiin Etelä-Pohjanmaalle. Onnesta piukeana pääsin viimein treenaamaan Fyrryä kesän kisoja varten! Perjantaina en kerennyt tallille ollenkaan, mutta lauantai aamuna lähdin sitten jo suht aikaisin ratsastamaan. Auttelin ensin aamutallissa, ja tutustuin uusiin asukkeihin, joita oli tullut 4 sitten viime näkemän!  Fyrtsäkin oli sitten taas hieman päässyt lihomaan, kun se oli aloittanut taas elämän pihatossa muiden kanssa, koko talven tarhailun jälkeen. Noh, vyö satulavyö sopi vielä joten nou hätä!
Lauantain ohjelmassa oli vähän vauhtikestävyyttä. Ajattelin aloittaa kevyesti joten tehtiin aina laukkaa kilometri ja sitten käveltiin kilometri. Tämä sykli kolme kertaa. Ja ihan hyvin Fyrry olisi jaksanut laukata kaksikin kilometriä(ainakin lumettomalla tiellä)! Tosin sillä oli taas virtaa, yllättäen, liikaa, joten ensimmäinen laukka oli lähinnä hätäinen pinkominen, ennekä sain mitää tolkkua siihen menoon. Laukkailun jälkeen virtaa olis vieläkin niin paljon että menin vähän kentälle puksuttamaan. Fyrry meni tosi nätisti pohkeen alla, mutta en vain saanut sitä oikenemaan. Jotenkin se tuntui viettävän takapäätä ulospäin kummassakin kierroksessa. Tästä treenistä en nyt jaksa laittaa tulosta ylös kun en ole vielä sitä hevosen sykevyötä hankkinut, ja minun sykkeitäni on laukkaharjoituksessa turha katsoa.

Sunnuntaina menin taas aika aamusta tallille ja autoin aamutallissa. Sitten pistin Fyrryn valmiiksi päivän lenkkiä varten. Ajattelin mennä pitemmän lajiharjoitteen ja pyrkiä että keskinopeus olisi yli 10km/h. Mentiin 19.65 km 11.5km/h keskinopeudella. Olin tosi tyytyväinen vauhtiin ja hepan jaksamiseen. Eilinen laukkaaminen vaikutti myös positiivisesti siihen että heppa ei kertaakaan vetänyt itse laukalle vaan malttoi ravata pitkin ohjin monta kilometriä putkeen. Otettiin kolme muutaman sadan metrin laukkaakin, kun kerran virtaa riitti. Matkalla oli paljon jännitettävää Fyrryn mielestä; tuli potkukelkkailijaa, tyttömetso ja naapurin ravimies kärryillä vastaan. Ei tosin kaikki kerralla! Sen lisäksi avasin takista nappeja selässä ja hevonen sain slaagin. Että se siitä pomminvarmasta hepasta. :D Kyllä heppa taisi vähän väsähtää tästä lenkistä kun kotiin malttoi oikein kävellä normaalia vauhtia, eikä pikakävelyä. Tein sille lämmintä herkkuvettä ja sinne se sitten jäi tyytyväisenä talliin rouskuttamaan heinää.

Tässä tuon reissun treenitulos Polarista.

Harjoitustulos 10.02.2013 11:46

5.2.2013

Yleistä mölinää

Viikko on alkanut jotekni vetelästi, enkä ole saanut yhtään mitään aikaan. Apassiotana oli hieno, ja kannatti todella lähteä Helsinkiin asti sitä katsomaan. Tällä kertaa viivyin Helsingissä ennätyslyhyen ajan, yhteensä korkeintaa 6 tuntia! Ja Oulusta junailuun meni siis päivässä edestakaisin n. 16 tuntia. Täälläinen päivä siis lauantaina. Sunnuntaina olinkin ihan täysin tööt ja poikki, etten todellakaan jaksanut läheteä siihen alulupatenttiin..Ja voin kertoa että nyt harmittaa. Laukaalla olisi kuitenkin aluelupakoulutus, sekä matkaratsatuksen harjoituskilpailut 2.3. Vielä pitää vähän miettiä menisikö sinne, kun seuraavava viikonloppuna olisi ne kauden ensimmäiset kisat Kauhavalla. Eli ainakaan Fyrry-hepan kanssa ei tule lähettyä ajamaan monena viikonloppuna edestakaisin.
Ja hepoista puheenollen, lähdetään viimein tänä viikonloppuna käymään kotosalla! Tämä siis tarkoittaa sitä että kerkeän ainakin kerran(toivottavasti kaksi) käydä treenaamassa Fyrtsän kanssa lajiharjoitteita matkaratsatukseen. Ajattelin että jos perjantaina vielä kerkeäisin tehdä muutaman laukkaharjoituksen ja katsoa minkälainen hepan kunto on nyt, ja sitten sunnuntaina käydä pitkällä maastoreitillä. Pitäisi vaan katsoa joku sopiva n. 20km lenkki valmiiksi.

Koulusta minulla ei nyt ole mitään erityistä mainittavaa. Ensimmäisen kerran näissä opinnoissa koko koulu ei kiinnosta nyt yhtään. Saisi nyt vain tämän jakson tahkottua läpi, että tulisi vähän mielekkäämpä kursseja. Tämä meemi kuvaa kyllä täydellisesti tämänhetkistä tunnetta.


Eilen innostuin pitkästä aikaa huuppailemaankin kun oli tylsää! Huuppaaminen on siis hula-hula vanteen kanssa tanssimista. Mutta jos ei laji ole tuttu niin suosittelen katsomaan youtube-videoita, vaikkapa haulla hooping. Selitettynä tuo kuulostaa lähinnä sirkuspelleilyltä, mutta se on uskomattoman kivaa!

1.2.2013

Kiirettä ja mutinaa

Lääkelaskut ei sitten menneet läpi. Ja se pistää vähän harmittamaan, varsikin kuin valmistuudun tenttiin niin paljon. Tentissä oli siis 6 laskua ja yhdessä tein b osiossa pienen virheen. Potilaalle piti annostella tippaa 35 tippaa/min ja minä sain tulokseksi 40 tippaa/ min kun pyöristelin liikaa. Huoh. Seuraava tentti on muutaman viikon päästä. No enää ei ainakaan jännitä millainen se tentti sitten on, kun kerran on jo käynyt kokeilemassa.

Tästä viikonlopusta muotoutuikin sitten varsinainen hulabaloo. Minulla on tänään illalla töitä viidestä ainakin kymmennen, ja huomenna täytyy siis nousta aamujunaan ja puksuttaa Helsinkiin. Juna on perillä tuntia ennen Apassionatan alkua(onneksi Pasilan asema on niin lähellä Hartwall areenaa). Sitten siellä ihaillaan heppoja, ja esityksen jälkeen täytyy ilmeisesti yöjunailla takaisin Ouluun. Sunnuntaina täällä olisi nimittäin matkaratsatuksen aluleupa-tenttimahdollisuus, ja tentin tekeminen on osoittautunut hirvittävän vaikeaks,i kun oma seura on kaukana ja edellinenkin seurani on 300km päässä. Eli olisi mukava saada se tentti pois alta. Sitä ei onneksi tarvitse hermoilla, koska materiaalit olen lukenut mielenkiinnosta jo miljoona kertaa.

Ai niin ja viikolopun aikana(ilmeisesti junassa) pitäisi vielä vääntää kehityspsykologian ryhmätyöhän oma osuuteni ja koota rapottiin kaikkien muiden osuudet. Samoin kuin aloittaa kriisipsykologian "kriisiraporttia". Tämä kolmas periodi(meidän koulussa on siis 5 periodia, eli suomen kielellä ihan vaan jakso) on kyllä ollut muutenkin varsin raskas. Vuodessa opintopisteitä pitäisi kerätä suurinpiirtein 60, eli yhdessä jaksossa n. 12op. No tässä jaksossa minulle on tulossa lähemmäs 20op, joten voi päätellä sen työmäärän. Varsinkin kun opettajilla tuntuu olevan käsitys että heidän kurssiensa lisäksi meillä ei ole muista kursseista tehtäviä, eli ihan hyvin voimme lukea miljoona kirjaa ja tehdä ziljoona ennakkotehtävää... Okei ehkä tässä nyt painaa mieltä myös vähän tuo lääkelaskutentti, sekä äskeinen suun terveydenhuollon luento, joka oli tyystyin hyödytön ensihoitajalle.