19.12.2013

Tieliikenteestä pelastamisen-harjoitus

Päästiin luokan kanssa seuraamaan tänne Ouluun palokunnan ja ensihoidon yhteisharjoitusta, jossa pelastettiin potilas kolariautosta. Auto oli siis jo valmiiksi kolaroitu, mutta palokunta ei ollut sitä vielä leikellyt sen enempää, joten päästiin näkemään vähän autontuhoamistakin. Ennen harjoitusta noilla siihen osallistuvilla työntekijöillä oli jonkinmoinen käytännä luento, jolle ei valitettavasti saatu osallistua. HArjoituksessakin tarkoitus oli siis vaan seurata toimintaa. Itseä lähinnä kiinnostikin juuri palokunnan toiminta, kun en ole aikaisemmin näyhnyt sitä miten auto tuetaan, saati miten sitä leikataa.
Kovaäänistä hommaahan tuo oli. Yllätyksenä tuli että paloauton pitäisi päästä parkkiin alle 30m päähän kolariautosta, jotta heidän välineidensä johdot yltävät perille asti. Mitä nyt ymmärsin niin nuo leikkurit sun muut toimivat pitkälti paineilmalla.(korjatkaa jos olen väärässä). Ensihoidon on siis syytä parkkeerata riittävän kauas, kun paareja nyt voi raahata vähän pidemmänkin matkaa.

Tässä myös hieman kuvia harjoituksesta. En kysynyt jokaiselta lupaa kuvien ottamiseen, joten tässä nyt julkaisen vain sellaisia joissa ei näy työntekijöiden kasvoja. Näkyvtä naamat ovat sitten opiskelijakavereiden. :)
Jättileikkurit!

Vähän kokokuvaa autosta.

Turvatyynyn laukeamissuojus


Jättikeillureihin voi tarvita näköjään kahtakin!

Auton purkaminen oli kyllä jännän näkösitä hommaa, ikkunatkin meni rikki naps vain. Kyllä tuo palokunta rankkaa hommaa tekee, se täytyy myöntää. Lähes aina viipyvät kohteessa paljon kauemmin kuin me, oli sää mikä hyvänsä. Ja oli kyllä oikeasti kiinnostavaa tietää millaista yhteistyötä kahden ammatikunnan välillä on. Toivottavasti tulisi sitten harjoitteluissa vielä käytännön kokemusta työskentelystä palokunnan kanssa!

13.12.2013

Hei taas!

Aika paljon aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Koulu on tällä hetkellä vienyt ylivoimaisesti liian paljon aikaan, joten koneella en ole istunut yhtään sen enempää kuin on ollut pakko. Vioisin nyt hieman tiivistää mitä siellä koulussa onkaan nyt tehty viimeisen kahden kuukauden aikana. Tähän saa näköjään avuksi kaivaa kalenterin, kun on niin paljon tullut tehtyä ettei enää mitään tule mieleen.
Terveyden edistämisen perusteet kurssilla(juuri sillä jota tuossa joskus aikaisemmin hieman manasin), kävimme tekemässä oman ryhmän kanssa ensiapukoulutuksen Luonnonvara yksikön opiskelijoille. Oma ryhmäni veti todella pikaisen kertauksen elvytyksestä. Tätä jännitin kyllä aika paljon etukäteen, mutta hyvinhän se sitten meni! Sillä myös sinetöitiin tämä tuskallisen turha kurssi...kaippa se ensiaputaitojen opettaminenkin on terveyden edistämistä.
Turhista kursseistä puheenollen, ruotsin kurssi on nyt koluttu läpi suullista tenttiä lukuunottamatta. Huh.

Kliinisessä hoitotyössä olemme harjoitustunneilla harjoitelleet kanylointia(taas), katetrointia, nenä-mahaletkun laittoa, infuusion tekemistä(ja lääkelaskuja), perioperatiivista toimintaa sekä anestasiakaavakkeen täyttöä. Kliinisen kurssikin on nyt suoritettu läpi. Torstaina oli minun ryhmälläni simulaatiotiloissa käytännön tentti, ja sen jälkeen kirjallinen koe johon sisältyi lääkelaskut. Käytännän kokeessa hoidettiin neljän hengen ryhmässä potilas jolla oli voimakas päänsärky, ja jonka yleistila laski hyvin nopeasti. Potilaalla oli siis aivoverenvuoto, joka aiheutti sitten tajunnan tason laskemisen. Itse olin testissä hengityksessä vastuusta, ja onneksi se olikin varsin helppo nakki. :) Kirjallisen kokeen onnistumisesta en sitten olekkaan niin varma.

Perustason ensihoito I on nyt suoritettu läpi. Simuissa harjoittelimme tajunnan tason häiriöisten potilaiden hoitoa, sisäelinvammapotilaita, sekä potilaan poistamista kolariautosta ja samalla myös rangan tukemista sekä tyhjiöpatjojen käyttöä. Näiden lisäksi meillä oli hälytysajokoulutuksen teoriaa. Asiaa tuli niin hirmuisesti, ja näillä eväillä pitäisi sitten harjoitteluun lähteä helmikuussa. Ensi tiistaina meillä on kuitenkin vielä autonpurkuharjoitus! Tai siis pääsemme seuraamaan ammattilaisten järjestämää autonpurkua jossa pelastus ja ensihoito toimivat yhdessä. Tosi kiinnostavaa nähdä miten tositilanteessa potilaat sitten irrotetaan autosta!

Uutena kurssina alkoi Patologia, patofysiologia ja kliininen fysiologia. Kurssilla on todella tärkeää asiaa kehon toiminnasta sairauksien aikana, ja taas kerran liian vähän aikaa käydä kaikkia läpi. Välillä saa kotona istua kirja nenässä kiinni että ymmärtää kaikkien tautien fysiologiaa. Tosi mielenkiintoista, mutta haastavaa. Patologia kuitenkin on kaiken lääketieteen tärkein osa. Ja vielä haastavammaksi tekee vielä se että nämä asiat täytyy oikeasti tulla melkein selkärangasta kentällä! Patologia toteutetaan pääasiassa luentoina, mutta meillä on ollut EKG ja spirometria harjoitustunnit. Siellähän selvisi että keuhkoni pelaavat hyvin, ja että sydänkin näyttäisi toimivan normaalisti vaikka siinä sinusarrytmia olikin. Hyödyllistä tämä koulunkäynti!

Valinnaiseksi olen ottanut Väkivalta hoitotyössä kurssin, josta minulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa. Siinä on paljon etätehtäviä. Positiivinen juttu oli kuitenkin todella lyhyt MAPA- koulutus. Sitten meillä on vielä ollut Lääketieteelliset aineet I- kurssi, joka jatkuu vielä keväällä. Nyt siinä käsiteltiin anestesialääkkeitä ja kivunhoitolääkkeitä. Jälleekn kerran mielenkiintoista, mutta haastavaa.

Matkailu avartaa!
Tämä kaikki kuulostaa varmaan siltä ettei minulla ole muuta elämää kuin koulua. No pääsempä kerrankin yllättämään sillä kerkiesimmehän me tässä poikaystävän kanssa käydä Budapestissäkin pyörähtämässä pitkän viikonlopun! Lennot olin varannut jo kesän lopussa, samoin hostellin. Matkan aikana kerettiin pyöriä kaupunkia ympäriinsä melko mittavia matkoja. Käytiin tietenkin katsomassa pakolliset nähtävyydet kuten Ketjusilta ja Sankarten aukio, ja kiivettiin Budan kukkolalle katsomaan maisemia. Kulttuuria harrastettiin käymällä natsimuseo House of Terrorissa, joka oli kyllä melko järisyttävä kokemus. Museo oli todella upealla tavalla toteutettu, ja kyllähän se vähän kylmäsi nähdä ne sellit joissa ihmisiä on kidutettu.

Maisemia Budan kukkulalta

Ketjusilta

House of Terror
 Reissun aikana käytiin tietenkin myös kylpylässä kun kerran Euroopan kylpyläpääkaupungissa käytiin. Vaikka täällä ei ollut mitään erikoisaltaita, tai miljoonia vesiliukumäkiä ja härpäkkeitä niin oli kyllä mahatava elämys pitkän kävelyn jälkeen pulahtaa satoja vuosia vanhaan ulkoaltaaseen katselemaan taivasta. Ennen kylpylää käytiin katoselemassa eläimiä kaupunginpuiston eläintarhassa, ja rakastuttiin ihan hirveäasti laiskiaisiin<3. Tietysti myös syötiin ja juotiin hyvin koko reissun aja.

Kylpylästä

Reissun jälkeen oli kyllä aika uppunut olo, mutta kyllä pieni irtiotto arjesta kannatti. Eniten olen iloinen siitä että tuo ennemmin matkailua karsastanut ukko innostui uusien maiden näkemisestä. Heti kun kone oli Suomeen laskeutunut, niin herra alkoi jos selailla seuraava reissua. :D No okei, ei meillä nyt ihan heti rahaa sellaiseen ole.

Heppoja?
No niitä elukoita onkin sitten nähty vähän vähemmän viime aikoina. Fyrryä en ole liikuttanut kuin syyslomalla muutaman kerran, ja tämän jälkeen joulukuun alussa kun käväisin kotopuolessa. Herralla kuitenkin kuuluu hyvää. Kesällä oli ongelmia jalkojen kanssa, jota on nyt ratkottu. Hevonen on joutunut dieetille, ja onkin laihtunut melko paljon. Se sai myös hieman lomaa liikkunnasta, ja niveliä piikitettiin. Myöskin hieroja on saanut käydä herraa hemmottelemassa. Joulukuussa huomasinkin jo selvästi että papalla polvi nousee ja se pystyy paljon enemmän tehdä työtä takajaloilla kuin ennen. Ehkäpä jos kuntoa nyt saadaan vähän kohotettua niin voimme vielä muutamat kisat mennä. Päätin nyt kuitenkin että emme enää pyri yli 30km kisoihin, kun herralla alkaa kilometrit näky jaloissa. Turha rasittaa niitä pitkillä lenkeillä, kun kunto pysyy hyvänä vähän lyhyemmilläkin. Tästä nyt vielä on kuitenkin muutama vuosi ennenkuin saan itselleni ostettua oman hevosen, joten kuitenkin joitain kisoja olisi mukava vielä Fyrryn kanssa käydä.
Vauvvaleita pihatossa
Oulussa olen käynyt ratsastamassa aina maanataisin, ja tuntuu ainakin että olen kehittynyt jonkin verran! Kyllä onkin mahtavaa saada neuvoja sellaisiin asioihin joita ei itse edes ole huomannut. Välillä tunnin jälkeen toki aina ärsyttää kun ei ole saanut heppaa kulkemaan nätisti, mutta yleensä tulee onnnistumisen elämyksia kun opettaja kehuu hevosen muotoa ja oman käden käyttöä. :)   Kun ne kantapäät vielä pysyisi alhaalla! Vaikka tähänkin olen saanut pienen ahaa-elämyksen: Saappaani ovat niin huonot(halvat) että ne eivät anna nilkalle liikkumatilaa, ja näin ollen on hakala painaa kantapäätä alas! Kun menin kerran paremminlla saappailla niin tuntuma jalustimeen oli paljon parempi ja joustava, sekä kantapääkin pysyi hyvin alhaalla....täytynee siis investoida uusiin saappaisiin.
Joululomalla onkin sitten taas talleilua luvassa, kun lomitakin tallin omistajaa muutamana päivänä. Olisi myös tarkoitus lumitilanteen sallisessa kokeilla hiihtoratsastusta. 

Kuntoilua?
Niin no. Sekin on vähän jäänyt vapaa-ajan puuteessa. Salilla olen käynyt kumminkin kahdesti viikossa, ja tuntuu että voima on hyvinkin lisääntynyt. Paino ei ole kumminkaa pudonnut, mutta toisaalta lihasvoima on varmastikkin kasvanut. Vähän ehkä harmittaa se että en ole käynyt kävelyllä, saati sitten juoksemassa kovinkan usein. Tosin näillä liukkalla se olisi lähinnä itsemurha. Tuo salille lämpöiseen lähteminen on melko helppo ratkaisi, vaikka haluaisin kasvattaa juuri sitä kestävyyskuntoa. Osallistun myös nyt 6kk kestävään astma ja kuntoliikunta-tutkimukseen, josta saa itselleen räätälöidyn liikuntaohjelman! Tutkimuksen luotettavuuden vuoski sitä olisis sitten noudatettava, eli toivottavasti se motivoi liikkumaan kunnolla. Tutkimuksen alkukuntoitestit menivät kumminkin keskivertoa paremmin, selkälihakset oli jopa eriomaisella tasolla, joten onneksi ei ihan rapakunnosta tarvitse aloittaa. Vielä olisi kumminkin edessä pyöräily-testi.
Uikkarit jäi vähingossa sinne Budapestiin, joten uimassa en ole sitten käynyt ollenkaan...ärsyttääkö? KYLLÄ!

Joulu!
Kaiken tämän keskellä myös joulu on tulossa! Unohdin sitten ottaa kuvan tekemistäni joulukorteista...no jokatapauksessa ne on jo lähetetty ja aika monta joululahjaakin on jo ostettu. Joulusiivouksia on aloitettu, ja tuo toinen puolisko lähtee kissojen kanssa joulunviettoon kotiseudulle jo ylihuomenna. Minulla on vielä ensi viikon torstaina petologian tentti, joten pääsen sitten jouluilemaan hieman myöhemmin. Tänä vuonna en harmittavasti ole kerennyt tehdä itse mitään lahjoja, vaikka joka vuosi olen niitä pyrkinyt tekemään. Tölkinnipsukäsilaukkukin kaatui siihen ettei nipsuja ole vielä riittävästi. Onneksi se joulu tulee kumminkin aina, vaikkei kerkiäisi valmistautuakkaan. :)

10.10.2013

Elvystystä ja intubaatiota

Tänään meillä oli taas ensihoidon harjoitustunnit. Niiden aiheena oli elvytyksen aloittamisen kertaaminen(elvytyshän meillä käytiin kokonaisuudessaan jo syksyllä), sekä intubaatio. Elvytys hoidettiin simulaatiotyylisesti, eli periaatteessa kuin oikea keikka. Tällaisissa simulaatioissa opettaja ei neuvo, vaan katselee vain vierestä muiden luokkakavereiden kanssa. Sitten leikitään yksikköjä jotka ottavat hommat haltuun. Sitten leikkimisen jälkeen opettaja antaa palautetta, ja sitten keskustellaan koko luokan kanssa mitä meni hyvin ja mitä huonosti. Yleensä myös seuraamaan jääneet luokkatoverit on nimetty seuraamaan jotain tiettyä asiaa, tässä tapauksessa esimerkiksi painelutaajuutta tai johtamista. Näitä elvytyskeissejä vedettiin kaksin kappalein ja siinähän se aamupäivä sitten vierähti.

Laryngoskooppi menee minne?
Ennen ruokaa oli vielä intubaatioharjoituksia. Meillä oli tällä viikolla aiemmin intubaatioharjoitus kliinisessa hoitotyössä, mutta nyt näiden tuntien jälkeen sen tuntuu lähinnä naurettavalta. Meillä kun on nuo tunnut yhdessä kätilöiden ja terveydenhoitajien kanssa, joten tunnilla keskityttiin enemmän intubaatiossa avustamiseen. Tällä meidän tunnilla käytiinkin sitten tuhti paketti intubaatiooppia, sekä paljon käytännön harjoitusta intuboimisesta. Täytyy kyllä sanoa että lopputunnista se ei ollenkaan tuntunut enää vaikealta, eikä nuken niskakaan enää naksunut(nuo nuket napsuu aina kun oikealta ihmiseltä menisi hammas poikki. :D)! Tosin sitten harjoiteltiin intubaatiota kaularankavamma potilaalle, ja se ei sitten ollut enää yhtään helppoa. Tietysti nyt vähän jännittää että vaikki tuo sujuisikin kuinka hyvin nukeille, niin ne ovat anatomisesti kuitenkin niin täydellisiä, ja myös jäykkiä, ettei oikea ihminen ole varmaan lähelläkään sitä.

Tältä se nielu näyttää intuboijalle. Alla on ruokatorvi,
joten putki menee lunnollisesti ylempään reikään.
Ja tosiaan intubaatiohan ei kuulu vielä perustason toimenpiteisiin, mutta harjoittelimme sen jo nyt sillä heti joululoman jälkeen osalla meistä alkaa leikkaussaliharjoittelu. Tässä harjoittelussa meidän täytyy ilmeisesti saada tietty määrä intbaatioita tehtyä, jotta harjoittelu on hyväksytty. Toisaalta on hieman epävarmaa, että pysyykö koko intubaatio edes ensihoitajien osaamisvaatimuksissa pitkään. Nykyään on ilmeisesti monessa paikassa käytössä jo larynxtuubi, joka on sata kertaa helpompi laittaa, ja aiheuttaa myös vähemmän koplikaatioita kun epäonnistunut nielun sörkkiminen. Ja olihan se melko brutaalin oloista tunkea metallista kuokkaa nieluun ja työntää suuta auki...

Harjoitteluista tiedän nyt jo sen verran että olen aluksi neljä viikkoa Oulussa leikkaussalissa, jonka jälkeen vaihdan suoraan Haukiputaalle perustason I harjoitteluun. Siellä vietän myös neljä viikkoa. Tuntimääristä on kuitenkaan vielä osaa sen tarkemmin sanoa. Näiden harkkojen jälkeen on ilmeisesti keväällä vielä opetusta koululla ennekuin meillä alkaan perustaso II harjoittelu, joka on myös 4 viikkoa. Sen ajan vietän toivottavasti sitten Seinäjoella. Siellähän kerkesin viikon jo viime joulunalla viettää, joten paikka jo porukat ovat edes vähän tuttuja. Näiden harjoittelujen jälkeen on sitten kaksi viikkoa kestävät perustason testit, joka meinaa siis sitä että jos ne läpäisee(ja on niin onnekas että saa vielä töitä), niin ensi kesä meneekin jo lanssihommissa! Aika melkoisen ylpeä saa kyllä olla itsestä jos siihen pisteeseen pääsee!

4.10.2013

Arkista puurtamistako?

Niin onhan niistä ensihoitajaopiskelijapäivistä jo toivuttu! Ilokseni voin ilmoittaa etten sen jälkeen ole juopotellut(paitsi kerran)! Sen sijaan ei paljon kyllä ole tullut koulussakaan oltua. Tämä johtunee kuitenkin enimmäkseen siitä, että vaikka opon mukaan toisen vuoden syksyn piti olla rankin aika tässä koulussa, meillä ei tosiaankaan ole kuin yksi oppitunti päivässä. Ja minulla sattuu vielä olemaan osahyväksiluku tutkimus- ja kehittämistoiminnan kurssista joka on siis myös nyt pyörähtänyt käyntiin. Jonnin verran ahdistaa että tässä AMK:ssa aletaan näköjään tehdä opparia jo toisena vuonna, verrattuna siihen että kulttuurialalla teimme sen viimeisenä vuonna. Viimeinen vuosi on minusta myös oikeasti luontevin aika siihen, koska silloin se tieto(taito) on huipussaan. Toisena vuonna ollaan lähinnä vaan eniten sekaisin. Ja toinen ahdistava seikka on myös se, että edellisistä oppariprosessistani on vieläkin aivan liian lyhyt aika, eli noin 1,5 vuotta. Huh. Ei ole mitenkään lempihommaani tuo. Toisaalta itselläni on todennäköisesti vähemmän stressiä opparista, kuin niillä jotka eivät ole sitä koskaan tehneet. Paitsi ettei minulla ole mitään ideaa mistä sen voisin tehdä...noh, pikkuvikoja.

Koulussa on opparikurssin lisäksi nyt RUOTSIA. Olisin saanut siitäkin hyväksiluvun, mutta siihenkin pitää kuitekin suorittaa sama koe. Ja tein onnekkaan veikkauksen, ettein todellakaan pääse koetta läpi ilman preppausta, eli sama oli käydä koko kurssi. Hammasta purren eteenpäin. En nyt todellakaan aio kertoa mielipiteitäni siitä kuinka tarpeellinen ruotsinkieli minusta onkaan.

Näiden lisäksi meillä menee nyt kliinistä hoitotyötä, joka on siis preppausta vähän syvenpään sairaanhoitoon. Siellä opiskellaan nestehoitoa, ja muutenkin potilaan tilan seuraamista ja hoitamista vähän vaativammalla tasolla kuin hoitotyön perusteissa. Tämä on meille myös käsittääkseni viimeinen pelkästään sairaanhoitoon liittyvä kurssi. Kurssiin liittyy myös 4 viikon harjoittelu leikkaussalissa+4 viikon harjoittelu perustason ambulanssissa hoitaja 2.sen toimessa. Harjoittelut alkavat heti uuden vuoden jälkeen. Nyt meillä on luentoja sekä harjoitustunteja.
Kliinisen ohella menee myös perustason ensihoito I, joka siis jatkuu viime keväältä. Nyt aiheena on erilaiset hätätilapotilaat, sekä erilaisten perustason toimenpiteiden hallitseminen. Kurssi toteutetaan myös luonnoilla, sekä harjoitustunneilla. Myöhemmin meillä tulee olemaan myös simulaatiotunteja tunneilla käydyistä hätätilapotilaista. Harjoitustunneilla ollaan tähän mennessä harjoiteltu CPAP-laitteiston käyttöä, sekä taas kerran kanyloitia ja nesteytystä. Auts. Kuinkahan monta reikää täällä koulussa joutuu ihoonsa saamaan ennenkuin on valmis. Kanylointi ei kyllä todellakaan ole mikään kivuton toimenpiden. Ja urheana opiskelijana minua alkoi tietysti heikottaa kun minua pistettiin. :D Toisten piteleminen on kuitenkin kivvaa!!

Ai niin, ja onhan meillä vielä sellainen kurssi kuin terveyden edistämisen perusteet, joka on mahdollisesti turhin ikinä käymäni kurssi. Samaa asiaa on jauhettu jo useammalla kurssilla viime vuonna, ja tämä taitaa olla vaan koulun tapa kiduttaa opiskelijoita määräämällä vielä lisää nettikeskusteluja ja ryhmätehtäviä...

Näinä viikkoina on tullut myös oltua melko paljon töissä. Rahallisesti menee siis "hyvin", mutta pieni uupumus vaivaa. Ratsastamassa olen kerennyt käydä maanataisin, ja se onkin mukava tauko arkeen. Saa nähdä vaan kuinka kauan on varaa 27e ratsatustuntiin. Kuntosalijäsenyyden hankin myös takaisin, ja sielläkin on pitänyt viettää aikaa. Kesän aikana olenkin onnistunut kehittämään sellaisen rapakunnon, että jos ei naurattaisi niin itkisin. Yllättävän nopeasti kumminkin se on kohonnut, eli kaikki toivo ei ole menetetty.

P.S. Huomasin juuri että puhallan tietokoneen näppäimistöä välillä samalla lailla, kun silloin kun lyjyikynällä kirjoittaessa ja kumitettaessa kun ne pöpönät pitää saada pois.

18.9.2013

Ensihoitajapäivistä ja muuta aiheeseen kuulumatonta

Viime viikko meni taas kerran vähän tehden niitä näitä. heppajutuista sen verran että kävin Aaltokankaan ratsatustallilla tunnilla ensimmäisen kerran, ja taidampa alkaa käymään siellä useammin. Vakavasti otettavan kouluratsastajan ura alkakoot!

Ensihoitajapäiville Tampereelle lähdimme luokan kanssa tosiaan jo keskiviikkona, koska luennot alkoivat siellä niin aikaisin aamulla. Majoituimme leirintäalueen mökeissä, jotka tosiaan koon puolesta eivät olleet niitä isoimpia. Hyvin kumminkin sovittiin! Itse eh-päivät olivat perinteisesti kaksipäiväiset. Tänä vuonna luennot keskittyivät melko paljon lapsipotilaisiin, sekä turhien riskien minimoimiseen kentällä. Myös synnytyksestä lanssissa, sekä pelastushelikopteritoiminnasta kuultiin luennot. Omasta mielestä mielenkiintoisimmat olivat juuri lapsipotilaan hoitoa ja eroavaisuutta käsittelevät luennot sekä synnytys ambulanssissa. Vaikka lapsipotilaita harvassa onkin niin tuntuu että heidän hoitamisensa se vasta tärkeää onkin! Vaikka luennolla toitotettiin sitä kuinka harvinaisia lapsipotilaat ovat, niin kummasti ensimmäisessä viikon lanssiharjoittelussa minulla sattui 2 alle kouluikäistä lasta. Olenko tässä nyt onnekas vai huono-onninen...

Luokkatovereita edustuskunnossa. :D
Perinteen mukaisesti ensihoitajilla oli myös yhteiset iltajuhlat. Oulu edusti taas kerran mahtavalla presenssillään ja kaksi Oulun enskaa poistui baarista hieman epäilyttävissä oulosuhteissa. :D Me muutkin lähdettiin melko aikaisin grillaamaan makkaraa leirintä-alueelle. Kukaan ei oikein ollut vakuuttunut tämän vuoden iltaohjelmasta eikä baarista itsestäänkään.
Aikainen poistuminen tiesi kuitenkin sitä, että toisin kuin viime vuonna niin kaikki "selvisivät" jo ensimmäiselle luennolle. Päivien lopuksi selvisikin myös, että ensi vuonna matkustetaan Oulusta vielä kauemman kun seuraavat enskapäivät onkin sitten Helsingissä. Huhhuijaa, kuinkahan Helsinkin kestää Oulun saapumisen...

Välillä rikki?
Enskapäivien jälkeen ajelin kotoseudulle viettelemään tädin 50- vee synttäreitä ja potemaan flunssaa ja krapulaa. Tämä pirkuleen flunssa ei ole muuten vieläkään hillittänyt, vaan kestänyt jo kohta kaksi viikkoa. Sunnuntaina kävin myös tallilla Fyrryllä maastoilemassa. Mukaan tarttui myös Krista ja Ransu. Fyrry oli noh, lihavampi kuin kuukausi sitten, sekä myös helkkarin paljon karvaisempi. Matkakisat jäävät toden teolla nyt tänä vuonna meidän osalta. Herran kunto ei ole mitenkään hohdokas kun se on liikkunut nyt abaut kerran viikossa. No joka tapauksessa oli mukava käydä pitkästä aikaa tallilla!

Ja sitten  vielä sellainen uutinen että saatiin meidän auto myytyä! Meillä on tosiaan nyt ollut kaksi autoa käytössä kesän ajan, ja talvella ei todellakaan tarvita autoa kuin korkeintaan kerran viikossa, joten toinen sai nyt lähteä. Hieman haikeana viimeisen kerran ajoin sen Alavudelta Kuortaneelle. Nyt meidän perhe on myös virallisesti bemariton...mutta katsotaampa nyt mitä joulukuu tuo tullessaa. Hevoseton on huoleton, ja niin on varmaan bemaritonkin. Mutta minkäs sille sitten voi kun ei parempaa autoa löydy!

Tänään loppuilllan ohjelmassa ah niin ihanaa haalarimerkkien ompelua!

6.9.2013

Koulun alku.

Jahas. Kesä hurahti ohi, ja nyt on ensimmäinen viikko koulua takana. Maanatain ensimmäinen koulupäivä meni minulta ohitse, kun piti juuri samana päiväna roijata muuttokuorma Etelä-Pohjanmaalta Ouluun. Ihan jäskätti kouluun meneminen ja aluksi luennoilla oli ihan kivaa. Mutta toisena päivänä istuminen kävi jo fysiikan päälle ja oikea pakara meni ihan jumiin, sekä iskias alkoi kipuilemaan. Kun on kesän tehnyt sellaista hommaa jossa saa juuri sopivassa määrin kävellä, seisoa, nostella ja ylipäätään liikkua, niin jo 1,5h istuminen tuntuu kidutukselta. Ihmistä ei kyllä ole tehty tällaiseen. Ja kaikki kurssit tässä alusyksystä on melkein näitä luentomallisia, lukuunottamatta muutamia simulaatioita. Huoh, eli kylmä totuus koulunkäynnista valkeni taas.

Hevostelut loppui muuton ohessa melkein kokonaan. Nyt jo kaiholla muitelen ihania kesäpäiviä tallilla. Kisaamiset jäikin tältä kesätä hieman lyhyeen kin Fyrryllä ei kengät pysyneet jalassa ollenkaan, ja elokuussa sillä oli jotain häikkää ristiselässä/takajaloissa. Muutama viikko vietettiin vain juoksutellen ja maasta käsin asioita tehden. Käytiin myös yhdessä vadelmassa! Minä söin vadelmat ja Fyrry söi puskat. :D Sitten ratsasteltiinkin ja ajeltiin jo hieman kevyesti, mutta kunto on edelleen aivan surkea. Katsoo nyt jos syksyllä joku pieni aluekisa mentäisiin. Pieni synkkä pilvi taivaalla on myös ollut se että Fyrry on myynnissä, ja sitä on muutama ostajakin käynyt katsomassa. Eli kovin tavoitteellisesti ei enää tässä vaiheessa uskalla harjoitella. Ollaan siis tehty lähinnä kaikkea kivaa! Uuden kisahepan toivossa kokeilen tallimme 4 vee oripoikaa Rannan Ruhtinasta vähän kentällä. Ransun kanssa olen kyllä käynyt maastossa ja kärryttelemässä, mutta herra on nyt löytänyt orin itsessään joten en ole hetkeen hänen kanssaan touhannut. Ratsuna Ransu olikin ihan mahtava! Olin tosi innostunut kuinka se kentällä kulkikaan! Mutta kaikki muu sen kanssa on hermoja raastavaa, koska hevosella on selvästi pahemman luokan ADHD. Sekuntiakaan se ei voi olla säätämättä...no tuon onneksi voi laittaa nuoruuden piikkiin. Toiveena olisi joskus päästä edes pikkuluokka Ransulla menemään. Onneksi on vielä vuosi aikaa ennen kuin ikä riittää. :D

Koulun alku on luonnollisesti ollut kosteahko, ja sillä mallilla se tuntuu myös jatkuvan. Ensi viikolla on Tampereella ensihoitajaopiskelijapäivä, ja luonnollisesti luokan kanssa ollaan sinne menossa. Viime vuonna päivät olivat Kuopiossa, ja silloin oli mahtavien luentojen lisäksi myös hillittömän hauskaa olla alkoholin vaikutusen alaisena. Hyväksi havaittu kaava myös tänä vuonna siis!

Seuraavassa postissa kerron vähän mitä me täällä koulussa nyt tänä syksynä edes tehdään.

29.7.2013

Kesätöissä kotihoidossa

Lupasin jossain vaiheessa kirjoittaa näistä tämän kesän kesätöistä vähän juttua. Olen siis nyt ollut kesäkuun ensimmäisetä viikosta lähtien töissä kotihoidossa. Ensimmäisen kuukauden olin pelkästään kotihoidon asumisyksikössä, joka on vähän niinkuin vanhainkodin tyylinen ratkaisu. Täällä paikassa on hoitajat päivisin paikalla 7-21.30, mutta yöllä vain kotihoidon yökkö käy muutaman kerran tarkastamassa tilanteen. Asukkailla on oma huone, tai muutuamassa huoneessa on kaksi sänkyä, yhteisinä tiloina on kaksi olohuonetta, sekä tilava keittiö ja ruokasali. Tässä asumisyksikössä potilaat ovat enimmäkseen kotihoidon hoidon asiakkaita jotka eivät ihan kokonaan pärjää enää kotona, vaan käyvät vuorohoidossa myös tässä paikassa. Potilaina on myös omaishoitajien vapaa-päivien ajan heidän hoidettaviaan, sekä sairaalasta kotiinpäin kuntoutuvia vanhuksia, tai vanhuksia jotka odottavat jotain muuta asumispaikkaa kun eivät enää pärjää kotona. Ideana kuitenkin se että asukkaat ovat tilapäisiä, ja usein aika hyväkuntoisiakin. Sitten meillä on vielä muutama vakiasukas, jotka ovat paikalla hamaan loppuun asti. Asukaspaikkoja on yhteensä 13, joista viisi on vakipaikkalaista.
Aluksi hieman harmistuin kun sain ensimmäisenä työpäivänä selville että joudun olemaan samassa paikassa kokoajan töissä. Tässä kun täytyy muistaa että toivoin pääseväni liikkuvaan työhön ajelemaan ihmisten koteihin. Loppuen lopuksi työ kuitenkin osoittautui aika monipuoliseksi ja mukavaksi. Asukkaat ovat osa hyväkuntoisia, ja osa sitten hieman huonokuntoisempia, kuitekin sellaisia joiden kanssa yleensä pärjää yksin. Asumisyksikkö on melko kodinomainen, ainakin paljon enemmän kuin paikallinen vanhainkoti. Osasyy tähän tietenkin on sen melko pieni koko. Työ on ollut täälläkin vuorotyötä. Aamuvuorossa ollaan kahdestaan 7-15 ja iltavuorossa yksin 14-21.30. Tietysti joka vuorossa on omat rutiinisa ja aikansa jolloin mitäkin tehdään. Perusperiaatteena on se että vanhukset tekevät mahdollisimman paljon itse. Jos he ovat siihen kykeneviä niin saavat huolenhtia itse oman lääkehoitonsakin, paikan tavoitteena on kuitekin kotiinpäin kuntoutus. Aamulla normaalisti tehdään aamupalaa, autetaan aamupesuissa, luetaan lehtä yms. Päivemmällä on ruokailu ja kahvitus, suihkutuksia, siis kaikkea sellaista mitä sairaalankin arkeen kuuluu. Täällä kuitenkin on hieman enemmän aikaa olla asukkaiden kanssa, heidän kanssaan istuskellaan aina kun keritään, käydään kevälyllä, grillataan yms. Kaikkea sellaista mitä kotonakin tehtäisiin. Työntekijätkin pitävät paikkaa toisena kotinaan, ja siltä se tosiaan alkoi tuntua, varsinkin kun vuorohoitopotilaatkin alkoivat tulla tutuksi. Hoitaminen myös helpottuu huomattavasti kun tuntee potilaan/asukkaan paremmin. Yksi iso osa hoitoa täällä tietysti on potilaan tilan seuraaminen, jo kotona pärjäämisen varmistaminen. Ja jo varhaisessa vaiheessa minulle alkoi valjeta että vanhusten kokonaisvaltainen hoitaminen on todella haastava homma! Jos vaikka miettiin niinkin pientä asiaa kuin pissatulehdus, niin voi hyvä ihme miten suuri ongelma siitäkin voi tulla. Ja täällä tuli opittua myös että vakavammat sairaudet kuten vaikka keuhkokuume eivät välttämättä oireile mitenkään huomattavasti(esim. kuumeena)! Tutuksi on tullut hyvin kaiken maailman muistisairaudet, erihoitoiset diabetekset, turvotukset, sydänvaivat, skitsofrenia, epilepsia, halvauspotilaat, ahdistuneet potilaat, hieman hupsut potilaat, virtsavaivat jne jne. Että voi kyllä sanoa että ihan kiitettävästi on tullut oppia tällaisessakin hommassa, ottaen kuitenkin huomioon että ensihoidossakin suurin osa on vanhupotilaita. Ja ompahan sitä oppinut olemaan luotevasti muistisairaiden ja monenlaisten muidenkin ihmisten kanssa. Höpögeneraattori saa kyllä laulaa päivästä töiseen täysillä kun saa keskustella säästä ja muista ajankohtaisista asioista. Juttelun tekee tietenkin aina mielenkiitoiseksi eri asteiset muistisairauden vaiheessa olevat potilaat. :D

Kuukauden jälkeen pääsin sitten myös kentälle hommiin, eli kiertämään kotihoidon paikoissa. Näihin mennään tosiaan yleensä yksin, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Vuorot ovat samat kuin asumisyksikössä, mutta tässä työssä ne lipsahtavat useammin ylitöiksi. Aika iso osa potilaista on melko lähellä kotihoidon toimistoa, ja niihin pääsee melkein nopeammin kävellen, mutta kun on kauenpana asuvia potilaita niin kulkuväline on oma auto, jonne onkin nyt kesän aikana kertynyt mielenkiintoista hoitovälineitöä, josta auton toinen omistaja ei aina ole kovin innoissaan. :D Hoitajina täällä on lähinnä lähi- ja kodinhoitajia, jotka tekevät suurimman osan kotikäynneistä. Tämän lisäksi on muutama sairaanhoitaja, joilla on vastuu melko suuresta määrästä potilaita. He käyvät ottamassa näytteitä, jakamassa lääkkeitä, konsultoivat lääkäriä yms. Minun hommani on tosiaan sitten ihan sitä lähihoitajan perushoitoa, jos se jollekkin on vielä epäselvää, samoin kuin asumisyksikössä. Nämä samat kotisairaanhoidon sairaanhoitajat hoitavat myös asumisyksikön potilaita.

Hoitotavoissa tässä hommassa on melkein yhtä paljon eroa kuin on potilaitakin. Peruspotilaalla käydään aamulla keittelemässä puuroa ja antamassa lääkkeet dosetista. Joskus autellaan pesuissa, ja muutenkin siistimisessä, tiskataan sun muuta. Yleensä asiakkaat osaavat hyvin kertoa mitä toivovat. Lisäksi asukkaiden luona on kotihoidon kansio josta löytyy yleensä palvelusuunnitelmaa, josta saa luntattua hieman listalta mitä paikassa yleensä tehdään. Tavallisimmin hommat keskittyvät ruokahuoltoon, hygieniaan tai lääkehoitoon. Näiden lisäksi on tullut tutuksi haavanhoitoa ja kaikenmaailman teknisten laitteiden korjailua. Potilaiden kanssa pyritään myös aina kun aika sallii ihan vain oleilemaan, jutustelemaan, lenkkeilemään ja pelailemaan. Käynnit kirjataan potilaan omaan kansioon, johon voi myös kirjoittaa mikäli tilassa tapahtuu jotain erityistä. Kansion on vähän niinkuin mini-Effica jossa on seuranta-lehtiä, reseptejä jne. Osalle asiakkaista käydään myös kaupassa, ja hoidetaan asiointia, ja muitakin asioita. Tässä hommassa on todella paljon muistettavaa.Joillekkin viedään lääkkeitä toimistolta, joku ottaa itse, joku ei saa missään nimessä syödä banaania, jollakin pitää muistaa ottaa ovihälytys pois päältä kun mene sisälle, joku käyttää vaippoja, joku ei halua mutta pitää muistaa tarkastaa, joku haluaa laittaa sunnuntaina pyhävaatteet, joku ei halua aamulla puuroa. Voitte varmaan kuvitella. Ihmiset on erilaisia, ja kun nämä asiakkaat yleensä vielä olettavat että henkilökunta muistaa ulkoa kaikki pikkujututkin. Kyllä täytyy sanoa, että vaikka minulla melko hyvä muisti onkin, niin välillä se on ollut koetuksella. Onneksi tämäkin homma helpottuu huomattavasti kun on käynyt useamman kerran yhden ihmisen luona.
Oman erikoisuutensa tähän hommaan tekee tosiaan se että vastuu on melko suuri, kun yksin käy tarkastamassa potilaan tilan. Myöskin joskus hieman jännittää mennä yksin esimerkiksi mielenterveyspotilaan luokse. Mitään ongelmaa kesän aikana ei ole tullut, mutta ainahan tällaiset mietityttävät. Omat taidot ja tiedot ovat olleet kovassa testissä kun asiakkaat kyselevät vaivoistaan ja kun on pitänyt pähkäillä mitä tehdään esim. todella matalille verenpaineille. Eipä ne kirjaopit ole aina ensimmäisenä mielessä. Ja kuten aikaisemminkin selitin niin yt-lasku potilaalla voi toisiaan olla melkein mikä vaiva vaan. Kerran olen kesän aikana jo ambulanssin kutsunut paikalle yt-laskupotilaalle, ja perästä luin että kyseessä oli ilmeisesti munuaistulehdus. Että tällaista. Minusta itsestäni ainakin tuntuu että oma ammattitaito on karttunut paljon näin lyhyessä ajassa. Ja tietysti mieltä lämmittää vakityöntekijöiden kommentit kun ovat luulleet minua jo valmiiksi sairaanhoitajaksi. Tainnut olla taas oma räpägeneraattori ylikierroksilla. :D Heh heh.

Kaiken kaikkiaan kesä on tähän mennessä ollut hyvin antoisa työn opettavaisuuden kannalta, vaikka todella vähän on jäänyt mihinkään lomailuun aikaan. Tänä kesänä kun ollut kokonaista kaksi viikonloppua vapaata, ja harvoin muutenkaan kahta päivää vapaata peräkkäin. Eli melkolailla ainut iso miinus tässä hommassa on työajat. Tiedä sitten millaisia ne olisivat loma-aikoijen ulkopuolella. Vielä minulla olisi töitä nelisen viikkoa, ja koulu alkaa rytinällä 26.8. Näin sateisella kelillä sitä jo tuntuu että se olisi pian syksy, mutta pidän vielä varpaita ristissä että vielä tulisi lämmin kesä ja auringonpaiste.

7.7.2013

Kesä!

Kuten melkein kaikilla seuraamillani blogeilla niin minullakin on näköjään tullut kesätauko tähän kirjoitteluhommaan. Töitä on paiskittu niin paljon, ettei ole okein ollut ylimääräistä energiaan istua koneella. Se pieni vapaa-aika mikä on, niin mieluusti tulee tehtyä jotain ulkona. Hevostellut olen viimeinkin sydämmen kyllyydestä! Fyrryä on treenattu, ja nyt erityisesti on sitä laukkaa hiottu. Kentälläkin ollaan treenattu muutaman kerran, ja silloinkin kehitelty kaikenmoisia treenejä että laukkaa voisi hieman hidastaa ja rauhoittaa. Maastossa Fyrry on ollut oma itsensä, ja uimaankin ollaan jo päästy. :) Eilen Fyrry väläytti taas parasta itseään ja vaihtoi kahdeksikolla laukkaa muutaman kerran pyynnöstä! Ensin treenattiin ravin kautta, ja kokeilin ihan vaan piruuttani menisikö sama laukassakin...ja muutaman sekalaukan ja käsittämättömän muotoisen ympyrän jälkeen laukka vaihtui! Tosin kukaan ei ollut todistamassa tätä ihmettä...eli videotodiste täytyy kyllä saada seuraavalla kerralla.

Hieman mieltä on painanut se että Fyrry on myynnissä, ja huomenna sille onkin tulossa ostajaehdokas. En kyllä keksi mitään syytä miksi sitä ei joku ostaisi, mutta pitää kai vielä pitää sormet ristissä. Toki matkarastastukseen sen on kohta jo melko iäkäs, kun jossain vaiheessa haluaisin isompia luokkia kisaamaan. Ja 3 vuoden päästä, kun olen valmistunut on jokatapauksessa tarkoituksena ostaa ihan omaan lajiin paremmin soveltuva ratsu. Mutta kyllä Fyrrystä on ollut paljon iloa näin aloittelavana matkaratsastajana!

Kesällä tulee tosiaan kirjoiteltua hieman harvemmin, mutta jos vielä yhdessä kisoihin pääsemme niin raportteja kyllä tulee. Loppuun muutamia alkukesästä napattuja kuvia.

Fyrtsä vähä pompottelemas


Rööööönnnnnnnn

Mielipuuhaa<3

Kesän ensimmäinen varsa Rannan Hilvetti

Toinen varsa Pinomäen ?


Tällaiset maisemat täällä Etelä-Pohjanmaalla. Tammamammat laitumellaan.

Kummipoika Rannan Nokiotta muutaman minuutin ikäisenä <3

Noksu ottaa vähä lepiä :D

14.5.2013

Ensimmäinen vuosi ensihoitoa


"I gave up my life to learn how to save yours."

Tällä hetkellä tunteen on aikalailla tuollaiset. Toki positiivissa mielessä. Tämä uusi koulu ja tuleva ammatti ovat muuttaneet minua, ja suhtautumistani kaikkeen aika lailla. Sillä tavalla siis tuntuu vähän, että "luovuin" entisestä elämästä, vaikka tottakai siitä on paljon jäljelläkin. Lähinnä henkinen rauhoittuminen on tapahtunut.  Oikeastaan aika hassun tuntuista että tietää mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä, ja on aika varmalla tiellä kohti sitä unelmaa!

Tätä vuotta on jäljellä enää kolme viikkoa ja kaksi hassua tenttiä. No okei, ne tentit ovat mikrobiologia ja anatomia, mutta kaipa nekin porskutetaan läpi. Sitten olisi vielä enkun suullinen tällä viikolla. Miten ihmeessä tämä eka vuosi menikin näin nopeasti! Iha  käsittämätön määrä tietoa on päässä ja vielä käsittämättömämpi määrä on valunut sieltä pois. Tuntii ettei aivoissa ole enää tilaa. Kesälläpä on onneksi aikaa hieman tyhjentää päätä. Keskimäärin muistettavia asioita ja käyteänteitä on niin paljon että olen hämmästynyt jos vielä jotain muistan ensi vuoden perustason tentissä.


Opiskelu on ollu oikeastaan aika samanlaista kuin oletinkin. Minua ei haitannut alun perushoidolliset jututukaan, nekin olivat omalla tavallaan kivoja. Mutta kuten sanoin, niin en kyllä tule ikinä työskentelemään perushoitajana, ei vain riittäisi motivaatio sellaiseen. Kaikki kurssit ovat olleet mukavia, tai edes siedettäviä. Jokaisesta on varmasti ollut jonkin verran hyötyä tulevaisuuden ammatissa. Ja mitä sitä nyt ensimmäisenä vuotena on opiskeltu? Tässäpä lista kursseista(suurinpiirtein aikajärjestyksessä) jotka on tänävuonna suoritettu, ja perässä hieman selitystä siitä mitä ne sisältivät. Tuo ammattikorkeakouluslangi kun ei ole mitään maailman selkeintä...

Opiskelia oppimisyhteisössä ja tietoyhteiskunnassa - Opokurssi, tutustumista kouluun + tietotekniikkaa
Kansanterveys ja moniammatillinen yhteistyö - Suomalaisesta terveydenhuollosta ja kansansairauksista
Hoitotieteen perusteet ja etiikka - Lainsäädäntöä, etiikkaa, pykäliä, tieteellistä tutkimusta...
Ensihoidon ja akuuttihoitotyön perusteet - Suoritettiin Ensiapukurssin I ja II asiat hieman laajennetusti+kanylointia
Ensihoidon ja akuuttihoitotyön perusharjoittelu - 2vk ambulanssi/päivystys
Kansansairaudet - Suomen yleisimpien sairauksien patologia toteaminen, hoito yms.
Suomen kieli ja viestintä
Englannin kieli ja viestintä
Farmakologia ja lääkehoito - Lääkkeenantotavat, hygienia, paljon asiaa lääkkeistä ja lääkeaineista
Kehityspsykologia - Ihmisen käytöksestä eri ikävaiheissa
Kriisipsykologia(vapaasti-valittava) - Mielenkiintoista tietoa kriisissä olevan ihmisen käytöksestä ja auttamisesta, sekä myös ammatillesessa mielessä itsensä järjissä pitämisestä tiukoissa tilanteissa
Ensihoitolääketiede I - Ensihoidossa usein vastaantulevien potilaiden hoitoa, paljon muutakin kuin vaan lääkkeitä
Hoitotyön perusteet - Perushoidon opettelua
Hoitotyön perusharjoittelu - 4vk vuodeosastoilla
Perustason ensihoito I(osa kurssista) - Hoitoelvytys
Anatomian ja fysiologian perusteet(2 osainen kurssi) - Perusoppia kehon toiminnasta + paljon latinan termejä
Mikrobiologian perusteet ja infektioiden torjunta 

Näistä tulikin sitten yhteensä minulle 61 opintopistettä, ja jos miettii että neljän vuoden tuntkinto on 240, niin aika hyvässä tahdissa menin. Yksi ylimääräinen pistekkin tuli hankittua. :D

13.5.2013

Mr-kisat Sastamalassa

Kyllä, nyt se on virallisesti suoritettu! Ensimmäinen 30km aluestartti hyväksytysti läpi!

Lauantaina oli siis tiedossa meidän kauden ensimmäiset kisat, ja startattiin sitten tason 2.2 luokassa. Matka oli tässä kisassa 30,7km ja tavoitenopeus 10-15km/h.
Kisa-aamu valkeni vähän turhankin varhain. Tallilla oltiin huoltajan Tommin kanssa klo 4.15. Ruokittiin ihan ensimmäisenä tallilla olevat muut hevoset (=suurinpiirtein 17kpl), ja vietiin heinät pihatolaisille. Olin jo edellisenä päivänä lievässä paniikissa pakannut melkein kaiken valmiiksi, joten aamuksi ei jäänyt kuin hevosen hoitaminen ja ruokien pakkaaminen. Matkaratsatuskisojen eläinlääkärintarkastuksessa kysytään aina aamulämpöä, joten mittasin Fyrryn lämmön, ja juotin sen samalla "varastoon". Herralle kelpasikin aamutuimaan koko sangollinen melassi-elektrolyytti vettä. Sitten tukka vielä pikaleteille, ja pintelit jalkoihin. Hevonen asteli koppiin tyytyväisenä heinää syömään, ja vaikka hieman alkumatkasta pompottikin, niin rauhoittui lopulta. Jossain vaiheessa jopa luultiin, että se nukahti sinne koppiin kun ei mitään liikettä tuntunut. Kuljettamista olin sekä minä, että kuski jännännyt eniten, mutta loppujen lopuksi se meni täysin ilman ongelmia. Ajamiseen meni noin kolmisen tuntia, ja perillä kopista katsoi vieläkin ihan tyytyväisen näköinen hevonen, joka ei edes ollut hiessä. 

Kevään ekat vihreät, samalla kun toimitaan huoltajan takkitelineenä.
Kisapaikalla oltiin hieman aikaisessa, mutta paikalla olikin jo pidempien luokkien osallistujia. Ensin taluteltiin Fyrryä hieman, ja herra sai maistella kesän ensimmäiset vihreät. Täällä pohjoisemmassa kun niitä ei vielä silloin ollut näkynyt. Hevosen naaman saamiseksi irti ruohikosta saikin sitten käyttää hieman voimaa. :D Huoltaja Tommin kanssa kummatkin söimmekin hieman, ja aikaa jäi silti käydä eläinlääkärin tarkissa ennen reittiselostusta. Tarkastuksessa syke 36, hengitys 18, ja kaikki muut kohdat A, eli lähtölupa tuli. Tarkin jälkeen pojat meni taas syömään, kukin taholleen ja minä lähdin kuuntelemaan reittiselostuksen. Siinähän selvisi, että reitillä oli jos jonkinmoista jännitettävää: kaksi puusiltaa, jo aikaisemmin tiedoss ollut kivisilta, SUO, lehmiä ja lampaita. Mikään muu ei oikeastaan jännittänyt kun aikaisemminkin mainostettu kivisilta. Reittiselostuksessa sovitiin myös toisen ratsukon kanssa huollot samaan paikkaan. Päästiinkin sitten taittamaan koko matka yhtä matkaa Kirsin ja Hoscon kanssa. Nopeustavoite oli meillä aikalailla sama, ja oli mukavaa saada reitille kokenutta seuraa! Fyrrykin tuntui tulevan toimeen Oskun kanssa oikein hyvin, vaikka se ei yleensä jostain syystä pidä kimoista hevosista. 

Kammottu kivisilta!
Reittiselostuksen jälkeen juotettiin Fyrrylle vielä sangollinen herkkuvettä ja nakattiin varusteet päälle. Lähtölinja ylitettiin heti, ja muutaman kymmenen metrin käyntipätkän jälkeen koko 7 ratsukon seurue paineli reipasta ravia hiekkatiellä. Ensimmäisellä etapilla tuli vastaan ne kaksi puusiltaa. Fyrry meni ensimmäisestä Oskun perässä oikein hyvin, mutta toisella sillalla se oli vetohevosena, ja teki  sitten äkkistopit sillan kohdalle.  No onneksi joku muu ampaisi eteen ja taas matka jatkui. Tällä etapilla oli myös yllä oleva kivisilta, ja se olikin sitten paljon pidempi luonnossa. Osku oli sillalla kärjessä, ja veti koko porukan hienosti sillasta yli ratsain. Fyrry tuli toisena, mutta ei paljoa epäröinyt kun Osku oli jo mennyt sillan yli. Jäi mietityttämään olisiko se mennyt lopulta itsekkin edellä siitä yli.  Sillan jälkeen matka taittui ravissa ja laukassa, kunnes tultiin suopätkälle. Reitti olikin sitten todella upottava, ja Fyrrykin upposi muutaman kerran mahaan asti. Ei ehkä ihan lempparireittisuunnitelmani, mutta kaikki ratsukot pääsivät pystyssä ja ehjänä suosta yli. Tyytyväisenä siitä että suo-osuudelle ei onneksi tarvinnut mennä uudelleen.

Tässä seurassa ratsatettiin ensimmäiselle huollolle asti.

Pian suon jälkeen olikin ensimmäisen huollon vuoro. Fyrry katseli jo autoa korvat hörössä, ja oikeassahan se oli. Auton luona oli Tommin veden ja porkkanoiden kanssa. Vesi ei herralle maistunut, mutta porkkanat sitäkin enemmän. Huollolla Fyrry hieman puuskittu, mutta jatkoi matkaa aivan tyytyväisenä. Ratsastaja oli tyytyväinen, ettei ollut laittanut tuulitakkia päälle, oli nimittäin KUUMA! Pikku juoman jälkeen matka jatkui taas reipasta ravia. Jossain vaiheessa saatiin muutkin ratsastajat kiinni, ja menettiin ohikin, kun heillä oli huollot eri paikassa. Tässä vaiheessa Fyrry veti joukkoa jonkin aikaan, mutta sen tahti oli varsin kova. Harmillista että vielä kisoissa ei onnistunut se tasainen lönkyttely mitä kotona harrastetaan. Fyrry painoi aika paljon kuolaimelle, eikä malttanut pysyä ollenkaan rauhallisessa ravissa, vaan kokoajan kiristi tahtia. Muutaman kerran nostin sillä laukankin ylämäkeen, mutta koska ravi on sille vielä paljon luontaisempaa, niin annoin sen enimmäkseen ravata omaa kiito/liito/kaahotus-raviaan. Toisella huollolla tultaessa huomasin sitten että edellisen etapin vauhti oli kostautunut, ja hevonen puuskutti tosissaan, ja oli hieman apaattinen. No porkkana kelpasi, ja matkaa jatkettiin hetki ihan kävellen.

Ensimmäisellä huollolla.
Ennen viimeistä huoltoa Fyrryltäkin alkoi löytyi hyvä vauhti, eikä se enää niin kovasti painanut ohjalle. Vielä täytyy kyllä kotona harjoitella sitä että muita hevosia voi tulla vierestä ohi, ilman että täytyy heti alkaan vetämään ja kisaamaan. Kolmannella huollolla hevonen olikin sitten varsin tyytyväinen, eikä puuskuttanut yhtään. Vieläkään ei kelvannut kuin porkkana, mutta koska se oli kotona ja ennen lähtöä juonut niin hyvin, niin en suuresti juomattomuudesta stressannut.

Viimeiselle huollolle tulossa.
Viimeinen etappi tultiin aika rauhallista lönkytteluravia, ja muutamia pakollisia käyntipätkiä asfaltilla ja pellolla. Ennen maalia oli vielä muutaman sadan metrin alfalttipätkä jossa käveltiin sitten loppukäynnit.

Viime metrejä, ja Fyrry haluaa jo syödä. :D
Maalissa ratsatusaika oli 2h 31min 36sek, ja keskinopeutta tuli siis 12,15km/h. Suurinpiirtein tähän oltiikin tavoiteltu, joten hyvä! Ihan ensimmäisenä maaliintulon jälkeen otettiin satula pois, ja saatiikin sitten toiselta tiimiltä lainaan sykekahvaa. Heti ratsatuksen jälkeen syke oli 72(sykeraja hyväksyttyyn suoritukseen on siis 64), eli ei vielä tarkastukseen ollut menemistä. Siinä sitten viilennettiin Fyrryä kaatamalla vettä kaulalle, ja herra sai myös juodakseen. Suitset vaihdettiin odotellessa riimiin, ja ilman kuolaimia herran hörppikin kaksi sangollista vettä! Nesteytyksestä ei siis tarvinnut huolentia. Käytiin vielä kerran tarkastamassa syke kahvalla, se sitten se olikin jo 58 paikkeilla.

Fyrry tekee mitä osaa parhaiten...
Näin hyvin laskeneilla sykkeillä uskalettiinkin mennä jo kokeilemaan. Eläinlääkärin tarkastukseen mentiin 15 min maaliintulon jälkeen ja syke oli mittauksessa 54. Juoksutuksessa herralla riitti vielä virtaa melkein juosta eläinlääkrin päälle, joten väsymystä ei ollut enää havaittavissa. Kaikista kohdista saatiin taas A, joten sillä sinetöitiin hyväksytty suoritus!

El-tarkissa
Tarkin jälkeen herra pääsi syömään lisää heinää ja sai päiväruokansakkin samalla. Huoltaja meni ansaituille päivänokosille, ja minä jäin odottelemaan palkintojenjakoa. Aika pian se tulikin ja Fyrrykin sai tottakai hienon ruusukkeen! Kaikki 7 ratsukkoa luokasta saivat hyväksytyn suorituksen.
Hih, mikä söpöläinen!
Kotimatkalle valmistauduin sitten juottamalla vielä hevosta ja keräämällä tavarat. Sitten täytyikin jo herättää huoltaja jotta saadaan koppi takaisin kiinni, ja hevonen kyyttiin. Fyrry kiipesi koppiin taas tyytyväisenä syömään heinää, ja matka sujui taas todella hyvin. Kotonakin oltiin muutama tunti ennen kuin edes olin osannut odottaa. Fyrtsä sai vielä hetken rouskuttaa heinää karsinassa, ja pääsi sitten pihattoon kavereiden kanssa lepäilemään.

Kisat oli todella hyvin järjestetty, ja kaikki sujui jouhevasti! Huoltokin pelasi, vaikka aluksi pelkäsin sen olevan hieman alilmotivoitunut. :D Kuulemma seura oli hyvää huolloilla, ja päiväkin oli hieno. Olen todelle ylpeä Fyrrystä. Loppuen lopuksi melko vähällä treenillä päästiin eka alueluokka läpi. Tämä antaa kyllä lisää treenimotivaatiota, ja sitten syksymmällä uskallusta koittaa sitä 50km matkaa!
Parannettavaakin toki löytyi. Tottakai normaalin kunnon kohottamisen lisäksi täytyy ottaa laukkaa vielä enemmän mukaan. Tajusin että meidän max 2km laukkapätkät ovat olleet aika helppoja hevoselle, eikä se juurikaan ole kuin hieman puuskuttanut niiden jälkeen. Hikoamista ei ole tapahtunut. Eli rauhallista laukkaa, pidempiä pätkiä tullaan tekemään tulevaisuudessa. Olisi myös tärkeää saada treeniseuraa että voisi harjoitella rauhassa menemistä kaverin kanssa. Fyrry on todella mukava yksin ratsatatessa, ja menee tasaista nopeutta, mutta heti kun on seuraa niin sen vanhat ravunrinvaistot ottavat vallan. Enemmän siis kaverimaastoja, ja myös perällä menemistä. Edelläkin kun on yleensä ollut aika helppoa, kun hevosella ei ole ollut kiiree. Olisi myös mahtavaa päästä tekemään mäkitreeniä, mutta koska täällä Etelä-Pohjanmaalla ei ole mäkiä, niin se taitaa jäädä haaveiksi. Kesällä onneksi voi sitten harrastaa uimalla harjoittelemistakin.

Eli hyvä mieli jäi kisoista, ja treeni jatkuu!

8.5.2013

Kisajännitystä pukkaa

Ensi lauantaina olisi siis kisat ja ilmoittauduin sitten siihen 30km alueluokkaan. Tämä on meidän eka 30km ja ensimmäinen aluestarttikin. Ja pöljintä on että minua jännittää eniten se että mitä jos Fyrry pudottaa taas kengän...ajattelin ottaa varakengät mukaan, mutta se onkin sitten eri asia saadaanko ketään lyömään kenkää jalkaan, ja kuinka paljon se hidastaa matkavauhtia. :/ Ja toiseksi jännittää kuljettaminen. Vaikka Fyrry on matkustanut ikänsä, ja yleensä hyvin rauhallisesti, niin sillä on jonkinmoinen laitakammo. Aina kun sen maha(niin pieni kun se onkin) osuu seinään, sitä alkaa ahdistaa. No se asia on hoidettu niin että hevonen matkustaa ilman väliseinää kopissa. Joskus tämä kyllä harmittaa, kun olisi mukava saada tuttua heppaseuraa kisoihin. No alusta asti ollaan taplattu kahdestaan, niin eiköhän me nytkin pärjätä.

Fyrry on joskus melko söpöläinen<3

Olen tehnyt jos jonkinmoista listaa ja lappua siitä mitä pitää muistaa ottaa mukaan. Kävin tänään jo ostamassa porkkanat ja omppumehut herralle, ja itselleni hain uudet kisahousut. Pesin vanhat ratsihousut koneessa toiveissa että menisin niillä. Noh, eipä ne enää oikein olleet harmaat(alkuperäinen väri) vaan enemmäkin sellaiset kellertävänvihreät. :D Plus että niitä on myös parsittu muutamasta kohtaa. Eli ehkä oli aika ostaa uudet housut. Tarkoituksena olisi kesällä ostaa oikein matkaratsatus trikoot, eli tämä ostos oli nyt vain ihan normi ruskeat kokopaikkahousut. Harmiksi mustasta ei ollut kokoa, mutta housujen väri on tismalleeen sama kuin Fyrryn, joten lasken nämä tiimipukeutumiseksi. Huoltaja(eli toinen puoliskoni) ilme oli vähintääkin turhautunut kun koetin hänelle ehdottaa tiimitakkeja. No näissä kisoissa mennään vain mustilla takeilla ja tummilla housilla, mutta saa nähdä minkä värisen takin sille saan loppuenlopuksi tyrkytettyä päälle. Ensi kaudelle haaveilen Sisuratsukoiden oranssista takista, mutta koska tällä kaudella edustan vielä SuMaRaa, niin en viitsisi ihan hirveästi revitellä sillä oranssilla. Seuran vaihdos tuli vain mieleen koska tulee niin harvoin(=ei ollenkaan) osallistuttua SuMaRan kisoihin, koska ne ovat liian kaukana. Ja SISUn kisoihin taas on paljon sopivampi matka, ja heillä jäsenet saavat tuntuvaa alennusta maksuista.

Nyt siirryn jännittämään kisoja lisää. Raporttia ja kuvaa tulee sitten varmaan ensi viikolla! Loppuun vielä kuvaa Fyrryn laukkakisakokemuksesta. Herra tosiaan veti lähtöä melkein koko matkan, mutta pätkänopea kun on niin hyytyi maalisuoralla. :D Kuvassa keskimmäisenä, omistajansa ratsastamana. Vasemman puolella myöskin tallin hevonen Letti. Itse osallistuin noihin kisoihin toisella, jo edesmenneellä hevosella nimeltä Kiri-Tähti.

Wrooooom!

2.5.2013

Fyrry treenaa taas


Viime viikoloppuna Fyrry sai tosiaan reenia oikein olan takaa! Perjantaina herralta puuttui vaihteeksi taas kenkä joten menimme vain kentälle pyörimään. Oma keskittyiminen ja taito ei ole mikään mahtava kouluratsatukseen, mutta täytyy kyllä sanoa että onneksi menin! Fyrry oli tosi mahtava! Kerrankin sain ratsastaa ihan pikkupikku ohjastuntumalla heti alusta alkaen, ja herra meni kauniisti kuolaintuntumalla! Verrattuna siihen että yleensä saa taistella sen tapumisenkin kanssa vaikka kuinka kauan ympyrällä, kun hevonen taipuu joko etu tai takaosasta eri aikaan, ei koskaan samaan aikaan...nyt sai oikeastaan vain istua kyydissä ja tuntea kun heppa toimi. Todella iloisin mielin siis tästä treenistä!

Perjantailta vielä tallin omistajan tallentamaa kuvamateriaali kun lihava hevonen sai itsensä jumiin karsinaan. Huoh, kai siinä piti hetki nauraa ennekuin heitettiin narut jalkoihin ja käännettin parka oikeinpäin. Hyvin kauaa Fyrry ei jaksanut edes koittaa tenuta itseään pystyyn, vaan antoi rauhassa ihmisten hoitaa hommat loppuun. Joskus sitä miettii että onko tuo hevonen todella fiksu vain jäätävän typerä. :D

Lauantaina kävin tekemässä laukkatreenin maastossa. Mentiin 1,5km x2 ja ravit päälle. Mittari oli päättänyt imeä akkunsa tyhjäksi joten mitään todistetta tästä ei ole. Keli oli märkä, tuli räntää naamalle, ja ei ollut kyllä yhtään kivaa. Fyrrylläkään ei tänään ollut oikein virtaa, joten nuo lyhyet pätkät tunti olevan ihan sopivat, varsikin kun pohjakin oli tosi raskas. Mutta plussaa oli se että kengät pysyivät jalassa! Sellaista ongelmaa kun on ollut että herra polkee monet etukengät viikossa pitkin mäkeä. Yleensä tätä tapahtuu maastossa, kun koko hevonen vain pinkoo innoissaan ilman mitään kontrollia. No nyt Fyrrylle oli laitettu numeroa pienemmät kengät joissa on tuplakäänteet, joten sormet ristissä että pysyvät edes vähän aikaa! Kavio kärsii niin paljon kengättömyydestä, ettei siihen kohta saa edes kenkää kiinni. Kisa-aamujen ainainen jännitys on että onko siellä pihatossa hevosta jolla olisi kaikki kengät jalassa...

Sunnuntaina minulla oli taas edessä matka Ouluun joten kävin ihan aamusta tekemässä pidemmän maastolenkin. Koska hevonen oli eilen vähän köhäinen niin ajattelin mennä mielenterveysmaaston, eli mitään tiettyä nopeutta ei koitettu saavuttaa. Pidettiin vain sellainen mukavan letkeä tahti. No tällä kertaa hevosella oli sitten virtaa liikaa. Fyrry kun on yleensä vain sellainen kyttääjä, eli tuojoittelee vain kaikkea ja saattaa hieman väistää niin tällä kertaa hommat oli vähän eri mallilla. Jokaikisen kiven ja kannon kohdalla herra päätti nostaa laukan ja koikkelehtia pakoon. Siinä meni sitten ratsastajan mielenterveysmaasto. Reitillä olleen käynnissä olevan tukkirekan vierestä voi mennä ihan hyvin rauhassa, mutta kato hei, kivet on vaarallisia! Reitille tuli matkaa noin 11km, mutta lopussa tuli olo että olisi voinut tehdä toisen samanmoisen perään, kun hevosella oli aivan hirveät menot kokoajan. No ajattelin säästellä ettei tule kipeäksi koko poni...eipä varmaan tarvi seuraavalla kerralla. Tässä vielä tulos: Fyrry 28.04.2013 11:09

Oli muuten positiivista huomata että oma ratsatuskunto on parantunut! Vaikka silti lenkin alussa kun alkaa keventelemään niin tulee mietittyä aina että voi elämä...kuinka tätä jakassa vielä x määrän kilometrejä. Siinä lenkin edetessä se kumminkin unohtuu. :)

Seuraavat kisat olisi Sastamalassa 11.5. Mutta olen vielä epävarma siitä luokasta. Olisi mahtava mennä ensimmäinen alueluokka jonka pituus olisi järjestäjän mukaan n.30km, mutta kun ei sitä kotitreeneissä vieläkään ole päästy menemään. Saattaa siis olla että tällä kertaa mennään vaan tason 2.2. seuraluokka joka on 20-25km. Toisaalta se viisi kilometriä ei oikeastaan ole paljoa lisää...

1.5.2013

Wappu!

Jokainen itseään kunnioittava opiskelija on vappuna joko kännissä tai kammottavassa krapulassa, itse kuulun nyt lähinnä jälkimmäiseen osioon. Mutta ei hätää, illalla taas hieman simaa ja munkkia! Opiskelijavappu meni täällä Oulussa tavalliseen tapaan, toki nyt olimme wappusuunnituksella yhdessä uuden ensihoitajaluokan kanssa. Maanataina käväisin Otovapussa vähän vanhoja kavereita katsomassa, ja tänään sitten olisi tarkoitus luokan kanssa taas hieman juhlia....köh köh. No täytyy kyllä sanoa ittselleni alkoholi maistuu muuten aika harvoin, viimeksi laskiaisena join hieman. Eli sallin nyt itselleni ainakin tämän kolmen päivän putken. :D Vappuna on jo itsenolaus suoritettu ja painittu niin että joka paikka on mustelmilla, muttei siitä sen enempää...

En kerennyt viime viikolopustakaan kertoa näiden vappukiireiden takia. Mutta kävimpä taas pitkästä aikaa tallilla ja treenaamassa Fyrryä. Mutta tästä myöhemmin lisää tällä viikolla. En saa tällä hetkellä lisättyä kuvia blogiin, joten sayonara!

23.4.2013

Arki palasi kuvioon.

Koulussa on alkanut harjoittelun jälkeen nyt uusi jakso tällä viikolla, ja taas on tullut opiskeltua kaikkea uutta ja jännää(myös vähemmän jännää). Tällä hetkellä meillä menee perustason ensihoito, jossa nyt keväällä opetellaan hoitoelvystys kuosiin ja kurssi jatkuu sitten syksyllä muilla aiheilla. Hoitoelvytyksestä olemme tällä viikolla käyneet elvytyksen kädentaitoja, ryhmätyöskentelyä ja elvytyksen erityistilanteita. Nyt tänään meillä oli simulaatiotiloissa harjoituksia nukeilla ryhmissä, ja kurssi päättyy sitte hoitoelvytys-simulaatioon joka arvostellaan ja käydään läpi sitten opettajan kanssa. Tuolloin siis pitäisi neljän hengen ryhmätyöskentely, kädentaidot ynnä muu olla hallussa. Ja vaikka äkkiseltään joku elvyttäminen kuulostaa helpolta niin kyllä siinä vaan riittää opiskeltavaa moneksi vuodeksi. Tällä hetkellä eniten pään saa sekaisin lääkkeiden antaminen ja oikea antoaika, sekä ryhmätyöskentelyn koordinoiminen.

Ensihoidon lisäksi luemme hieman lisää anatomiaa ja fysiologiaa, sekä ihan uutena kurssina mikrobiologiaa ja infektioiden torjuntaa. Kevät näyttää lukkarin puolesta aika löysältä, mutta katostaan vaan niin kotitehtäviä tulee taas enemmän kun aika sallii.

Nyt on myös ilmoittautumiset ensi kevään opinnoille. Ja eniskevät kuulostaa tältä: tutkimus- ja kehittämityön menetelmät(opparin tekemisen opiskelua), ruotsi, opinnäytetyön tietoperusta, ensihoidon työturvallisuus, kommunikaatio ja viestintä, operatiivinen johtaminen ensihoidon erityistilanteissa, kliininen hoitotyö, terveyden edistämisen perusteet, lääketietelliset aineet 1 sekä patologia, patofysiologia ja kliininen fysilogian. Ainakin näin silmämääräisesti näyttää että syksystä tulee melko kiireinen...

Heh ja tuli tässä mieleen että minulla oli jotain uudenvuodentavoitteitakin...no opiskelumotivaatio on pysynyt kohtaiaisena. Matkaratsatusta olen oikeastaan treenannua aina kun olen pystynyt. Tänäkin viikonloppuna pääsen taasn kotiseudulle käymään, joten täytyyhän sitä käydä muutama treeni vetämässä.
Kunnon kohtottaminen on mennyt myös välillä hyvin ja välillä huonosti. Tammikuun alusta olen laihtunut kolmisen kiloa, mutta luulen että aika paljon läskiä on muuttunut myös lihakseksi. Salilla olen käynyt ainakin kahdesti viiikossa(monesti enemmänkin), juoksulenkillä aina välillä, ja nyt kun harjoittelu loppui olen myös pyöräilly kouluun joka päivä(edestakainen matka n.15km), sekä tietysti uinut omaa tahtia(n.2km/h). Nyt varsinkin kun kevät alkaa pilkistellä niin jotenkin jaksattaakin enemmän touhuta! Kunto on varmasti kyllä kohonnut, ja tuon sykemittarin avulla on myös helppo seurata sykkeitä harjoittelun aikana. Tavallaan olen hieman kiinnostunut tuosta salihommasta, ja muutenkin kropan muokkaamisesta, mutta loppuen lopuksi sellainen urheilu ei oikein tue tulevaa ammattiani, tai sitten matkaratsatusta. Kummassakin tarvitsee kuitenkin sen lihasvoiman lisäksi hyvää kestävyyttäkin. Siksipä rutiinini salilla on lähinnä 30min crosstrainerilla + kädet/jalat/selkä-vatsat + 15 min soutua, juoksua, yms. Pyrin enemmän tuon kestävyyskunnon kasvattamiseen. Mutta onhan se silti mukava fiilis laittaa vähän isompaa painoa pesään tai saada tehtyä enemmän toistoja. :)

16.4.2013

Super sexy cpr


Koulu alkoi tänään suoraan ensihoitolääketieteen tentillä, perustason ensihoin lähtötasotestillä ja hoitoelvytyksen taktiikan opettelulla. Sitä luulee osaavansa elvytyksen kun se on nyt kolme kertaa käyty läpi, vaan mitä vielä! Taas tuli uutta tärkeää tietoa, ja alettiin myös opetella elvytyksen tiimityöskentelyä ja johtamista. Nyt tuon pänttääminen on vielä mielenkiintoisempaa kun on saanut oikeasti olla mukana elvytystilanteessa. Saa jotekin paremmin siirrettyä tosielämään tuon tiedon. Ambulansseissakaan ei kuitenkaan ihan joka päivä elvytellä, niin taidon oppiminen ja ylläpitäminen on haastavaa.


12.4.2013

Perushoidon harjoittelun loppusilaus

Tällä hetkellä on harjoittelua jäljellä enää kaksi yövuoroa ja se on sitten taputeltu. Tämä on kyllä ihan klisee, mutta nopeasti se neljä viikko lopulta meni. Ensin olin tosiaan kolmisen viikkon perushoitajan matkassa, ja nyt vähän yli viikon ohjaajani oli sairaanhoitaja. Huomasin hommissa kyllä aika selkeän eron. Kummankin homman alussa jännitti, ja töihin meneminen oli hieman tihkaisevaa, mutta sitten kun homma alkoi sujua paremmin niin töiden tekeminen oli ihan mukavaa! Ei siis kannata heti luovuttaa vaan kokeilla kaikkea pidemmän aikaan. Tein jopa sitten yhden ihan palkallisen perushoitajan työvuoronkin, kun homma oli sen verran hyvin hallussa. En nyt kyllä vielä sano olevani kokonaan valmis perushoitaja, mutta tuttujen potilaiden hoitaminen ja tuttujen hoitajien ryhmässä oleminen helpotti ihan oikean työn tekemistä. Annoin myös tietoni osastolle, jos he joskus tarvitsevat sijaistajaa, eli harjoittelusta poiki myös pieni tienaamisen mahdollisuus.

Perushoitaminen alkoi siis sujua hyvin, enkä jaksa sen enempää alkaa analysoimaan, koska koulutehtäviin ja palautekuskuteluihin olen saanut muutenkin tarpeeksi analysoida oppimistani...huh että siihenkin kyllästyy. Välillä tuntui että koko harjoittelussa ei muuta kerennyt tekemäänkään kun keräämään tietos koulutehtäviin, ja täyttämään lääkehoitopassia, ja kirjoittamaan oppimispäiväkirjaa.
Sairaanhoitajan kanssa en kokenut olevani yhtä paljon hyödyksi osastolla, koska luonnollisesti minulla ei ollut lupaa tehdä paljon mitään yksin. Lääkehuoneessakin oli oltava joku lääkeluvallinen henkilö aina minun kanssani. Mutta kyllä sairaanhoitajan työ oli mielenkiintoista! Hieman ehkä harmitti kun potilaiden kanssa vietettiin oikeastaan aika vähän aikaa, eikä heitä nyt oppinut tuntemaan kovin hyvin. Minulla vielä vaihtui kokonaan tiimi, kun vaihdoin toisen ohjaajan pariksi, ja eteen tuli kokonaan uudet potilaat. Ja aika paljon sairaanhoitajat joituvat hoitamaan koneita, ja kyttäämään mitä ne lääkärit ovat nyt muuttaneet lääkityksessä. Mutta toisaalta sairaanhoitajan kanssa näki koko potilaan hoitoketjun sisäänkirjaamisesta kotiuttamiseen. Ohjaajani saittui myös olemaan osastonhoitajan sijainen, joten näin niitäkin hommia siinä sivussa.

Kuva: Yle.fi

Ja mitäköhän siitä harjoittelusta jäi mieleen...no päällimmäisenä jäi mieleen tällä viikolla osastolla sattunut elvytys, jonne pääsin mukaan. Tämä on siis tällä osastolla suht harvinaista, koska potilaat ovat niin pitkälle sairaita että kaikilla on elvytyskielto. No, tällä potilaalla ei ollut. Olin juuri tutkimassa elvytyskärryä(tämäkin kuului harjoitteluun), kun sairaanhoitaja tuli huikkaamaan että kohta sitä saatetaan tarvita. Sitähän sitten tarvittiinkin, ja paikalle kutsuttiin myös ensihoitoyksikkö FinnHEMS 50 eli entinen helikopteri SEPE. Ei elvytyksen kulusta sen enempää, potilas ei selvinnyt. Toisaalta pitkälle syöpäsairaalla voi myös miettiä miten kannattavaa se elvytys sitten onkaan, mutta tottakai kaikki yrittivät parhaansa kun elvytyskieltoa ei ollut. Lääkärillä jäi sitten suru-uutisten kertominen omaisille. 
Kyllähän se ensimmäinen elvytys pisti  minullakin adrenaliinin virtaamaan. Pelkäsin vähän että järkyttyisin tilanteesta, mutta olo ei loppuen lopuksi ollut mikään erikoinen. Vähän kädet tärisi ja posket punoitti jälkikäteen. Juttelimme myös ohjaajan kanssa paljon tilanteesta. Kotona mietin että saankohan unta kun potilaskin oli sellainen jonka kanssa oli mukava jutustella. Uni tuli hyvin, ja elvytys ei jäänyt painamaan mieleen. Lähinnä mietin sitä nyt ensihoitajan näkökulmasta; miten olisin voinut toimia paremmin yms. Tämä antaa rohkeutta että alavalinta on sitten se oikea! Ensimmäisen elvytyksen on kuitenkin tultava joskus, ja oli mukavaa että se tuli näinkin varhaisessa vaiheessa opiskeluja.

Muutenkin harjoittelusta jäi mieleen positiivinen fiilis, ja sain kokeilla kaikkea tavoitteideni ulkopuoleltakin. Tavoitteitani oli siis lähinnä peru kädentaitojen oppiminen, eli mittaukset ja lääkkeenantotavat, sekä hieman lääkehoitoa, mutta opin valtavasti myös esim. nesteytyksestä. Sain harjoittelun aikana myös katetroida sekä miehen että naisen, kanyloida muutaman kerran(kanylointi kuuluu ensihoitajille ohjelmaan heti ensimmäisestä vuodesta lähtien, vaikka sairaanhoitajilla sita aletaan harjoitella vasta kliinisella jaksolla), tehdä minumuistitesti potilaalle ynnä kaikkea muuta tavoitteiden ulkopuolelta. Tässä nyt on siis vain murto osa kaikesta mitä opin ja sain tehdä, mutta nämä edellä mainitut asiat jäivät jostain syystä hyvin mieleen. Kaksi ensimmäisellä kerralla onnistunutta kanylointia kasavattivat myös itsetuntoa. :) Ambulanssihommissa kanyloinnin pitäisi siis olla hallussa aika hyvin kun potilas pitäisi minuutissa ja kertayrityksellä saada kanyloitua.
Kylläpä uskon, että tämän harjoittelun tuvin uskalla mennä kesätöihin sinne kotihoitoon.


3.4.2013

Pääsiäisheppailua

Sain vekslattua työharjoittelussa tunteja niin että pääsin pitkälle pääsiäislomalle kotiseudulle päin. Tosin tämä tarkoittaa sitä että olen seuraavat kaksi viikkoa töissä melkein putkeen...Enivei, loma meni oikeastaan vain tallilla oleillen. Kävin myös vähän kokkoja katselemassa ja kyläilemässä.
Perjantaina menin tallille melkein heti herättyäni ja olikin sitten vahingossa koko päivän. :) Kuvailimme kahta kantavaa tammaa jotka alkavat olla jo aika paksuja, sekä kahta viimevuotista varsaa. Köpöttelin pitkästä aikaa toisella kantavalla tammalla Letillä. Sillä on viimeksi menty varmaan viime kesänä, kun se on kokonaan siirtynyt ratsun hommista siitostamman pestiin. Letti oli silti yhtä hätäinen kuin aina.

Kaunis Letti<3
Sitten Krista ratsasteli Pojalle ja kuvailimme sitäkin. Poika on II-kantakirjaori, ja herrasmies, joka ottaa tammoja vastaan kotonaan Kuortaneella. ;)





Kuvailujen jälkeen käytiin Annikan kanssa ajamassa Fyrtsä-ruuna. Fyrry oli oikein tyytyväinen päästessään pitkästä aikaa kärryttelemään! Olen vienyt sille muuten treenipäiväkirjan tallille. Meitä kun on useampi joka sillä kisää ja ratsastaa, niin on helpompi katsoa että mitäs sen kanssa on nyt oikein tehty. Ja nyt kun kalenteria lueskelin niin Fyrry on liikkunut aivan mukavasti! Tällä treenillä se menee varmasti kevyesti 30km lenkin. Varsinkin kun 20km reippaat treenileikit eivät sitä vielä yhtään väsytä. Kun kesäksi muutamme taas lähemmäs kotiseutua niin kerkeän treenaamaan lajiharjoitteitakin useamman kerran viikossa, joten toivottavasti syksyllä päästäisiin sen 50km. Sormet ristissä siis että hevonen pysyy terveenä(eikä liho taas kesän aikana 200 kiloa). Kisaaminen venyy näköjään meillä vieläkin kun en tämän työharjoittelun takia pääse ensiviikoloppuna Laukaalla järjestettäviin seurakisoihin...ja sitten seuraavien kisojen päällä on Ruka Spring Brake, jonne olemme luokan kanssa menossa vähän "laskettelemaan". Eli kisaaminen päästään toivottavasti aloittamaan vasta toukokuussa.
Sunnuntaina menin Fyrryn kanssa pitkän lajiharjoitteen, joka valitettavasti jouduttiin lopettaamaan kesken kun huomasin että herralta oli toinen etukenkä lentänyt pois jossain vaiheessa. Ontumaan hevonen ei vielä ollut alkanut, ja liukastakaan ei ollut, mutta kun Fyrryn kaviot ovat niin haparat niin en uskaltanut mennä viimeistä 10 kilomtriä ilman yhtä kenkää. Eli taas lenkistä jonka piti olla 30km tuli lyhyempi ja mentiiin vain vähän yli 18km. Huouh, jollain korkeammalla voimalla on ilmeisesti jotain sitä vastaan että päästäisiin treenaamaan se kolmikymppinen kotona...Tällä kertaa piti kyllä oikeasti ärsyttämään, kun hevonen oli hyvän tuntuinen, ja melkein koko matkan sai ravailla löysillä ohjilla. Minullakin oli sopivasti vaatetta ja keli oli kuin morsian. No, joku toinen kerta sitten...kaatosateessa. Tässä vielä treenitulos tuosta lenkiltä: Fyrry 31.03.2013 11:49

Maanataina kävin vielä kävelyttämässä Fyrryä ilman satulaa, jotta sen paikat ei mene jumiin pitkistä treeneistä. Köpöttelemisen jälkeen hieroin sen selän ja kankun, ja venyttelin etujalat. Ja voi että toinen tykkäsi. :) Sitten tulikin Eemeli-ponille koeratsatajia, ja tottahan sitä piti jäädä katsomaan. Eemeli on siis myynnissä ja nyt sitä kävi kokeilemassa perhe, jonka äiti haaveilee siitä tulevaisuuden terapiaratsua.

Pete ja Eemeli
 Harjoittelua jäljellä vielä kaksi viikkoa. Huh, tämä vanhusten perushoito ei nyt välttämättä ole ihan ominta alaa, sen olen huomannut. Mutta hammasta purren kyllä tämän jaksaa vielä loppuun asti. Kyllä tuolla välillä kuitenkin hauskaakin on, ei kamalaa ollenkaan!

27.3.2013

Harjoittelukuulumisia

Perushoidon harjoittelua on kulunut nyt vähän yli viikko. Töissä olen kerennyt kuitenkin olla vain muutaman päivän, kun heti ensimmäisellä viikolla minulle tarttui ilmeisesti norovirus. Sairaalassa se nyt vielä pyörii osastolta toisella, vaikka kyseiseltä osastolta jossa minä olen niin sen olisi pitänyt jo poistua. Olen ollut viimeksi oksennustaudissa ala-aste ikäisenä, enkä edes muistanut kuinka kamalaa se olikaan! Hyh! Onneksi tauti meni parissa päivässä ohi, vaikka vieläkin on sellainen vähän hönttyrä olo.

Olen siis harjoittelussa Oulun Kaupunginsairaalan osastolla A2, joka on palliatiiviseen hoitoon(eli oireenmukaiseen) ja saattohoitoon erikoistunut osasto. Toki osaastolla on muitakin potilata. Voisi melkein sanoa, että kaikki potilaat ovat pääsääntöisesti monisairaita vanhuksia. Ensimmäisenä päivänä jo huomasin että oikeastaan kaikilla on jonkin sortin syöpä tai muu vakava peruselintoimintojen ongelma, kuten vaikka loppuvaiheen sydämmen vajaatoiminta. Potilailla on paljon myös muita sairauksia; sydän- ja verisuonisairauksia, sairastettuja sydänkohtauksia ja aivohalvauksia, maksakirrooseja, munuaisten ja maksan vajaatoimintaa, COPDtä, astmaa, muistisairauksia ja kaikkea mahdollista noihin liittyvää ja liittymätöntä. Sinänsä tämä harjoittelu on aika haastava kun pitäisi osata huomioida kaikki potilaan sairaudet. Ja kun kaikilla on monta sairautta niin homma menee monimutkaiseksi.
Osastolla on keskimäärin 40 potilasta, ja vaihduntaakin on jonkin verran. Jos jokun huone tyhjenee niin aina on tulossa uusi tilalle. Työntekijät on jaettu tiimeihin, jossa on sairaanhoitaja ja lähihoitaja. Minun tiimini hoitaa  noin 11 potilasta kerralla. Määrä voi tietysti vaihdella. Lääkkeet osasatolla jakaa farmaseutti, mutta sairaanhoitaja hoitaa silti paljon lääkeasioita vuoron aikana. Lähihoitaja ja sairaanhoitaja tekevät kumpikin kuitenkin perushoidollista työtä yhdessä.

Tähän mennessä olen ollut aamuvuorossa ja iltavuorossa töissä. Yövuoro on sitten harjoittelun loppuvaiheessa. Olen oppinut niin paljon osastolla työskentelemisestä etten oikein edes tiedä mistä sitä aloittaisi. Tietysti olen tutustunut osastoon ja sen eri toimintoihin lääkehuoneesta saunaan. Sitten on tietenkin perus pesut ja potilaan puhtauden ylläpitäminen on tullut tutuksi. Olen päässyt syöttämään ja liikuttelemaan potilaita, harjoitellut perusmittauksia, avustanut katetroinnissa, opetellut kipipumpin käyttöä, tutustunut PEG-ruoan antamiseen ja tietysti harjoitellut potilaan kanssa oloa ylipäätään. Oikeastaan tämän harjoittelun tärkeintä antia minulle on nyt ollut se että saan varmuutta olla yksinkin potilaan kanssa. Nämä kaikki on opittu perushoitaja  ohjauksessa. Tarkoituksena olisi muutamana päivänä olla myös sairaanhoitajan mukana että pääsisin enemmän mukaan lääkehoitoon. Nyt olen annostellut potilaalle vain suuhun lääkettä, laastareita sekä silmiin ja korviin laitettavaa lääkettä. Joku päivä menen myös farmaseutin mukaan ja harjoittelen lääkkeiden jakoa potilaiden dosettiin, sekä mahdollisesti lääkkeiden tilaamista. Kuolemankin kanssa on jo oltu tekemisissä, ja kolmantena harjoittelupäivänä valmistelimme vainajan ja veimme hänet  sairaalan kylmiöön josta hautaustoimisti sitten hänet hakee viimeiselle matkalla. Kuoleman näkeminen ei oikeastaan järkyttänyt, sillä tässä tapauksessa se oli varmasti helpotus. Mutta kyllä se kosketti, ja oli arvokas olo kuljettaa potilasta viimeistä kertaa. Sairaalassahan eläviä kuljetetaan aina jalat edellä sängyssä maaten, mutta kuolleet menevät pää edellä.

Tällainen pikainen postaus siis harjoittelun alkamisesta. Tiedän kyllä jo tässä vaiheessa että en tällaiselle osastolle halua töihin. Työtä on henkilömäärään katsottuna aivan liikaa, ja potilaiden kanssa tulee hyvin tutuksi. Työn ei minusta välttämättä ole fyysisesti liian raskasta, kun vain muistaa oikeat työasennot, mutta henkisesti ainakin minulla potilaat pyörivät päässä vielä kotonakin. Tämä tietenkin voi johtua myös siitä  että joka päivä tulee jotain uutta eteen, ja aina hieman jännittää että pärjääkö. Osastolla on kuitenkin myös aika paljon tekemisissä omaisten kanssa, ja hoidon laadun täytyisi pysyä hyvänä, ja oman käyttäytymisen ammattimaisena. Minusta tämä vielä korostuu sellaisella osastolla jonne jotkut ihmiset ovat tulleet jäädäkseen. Heidän elämänsä viimeset hetken olisi pystyttävä tekemään mahdollisimman arvokkaaksi.
Harjoittelu jatkuu nyt vielä hieman yli kaksi viikkoa joten teen uutta postausta sitten kun kerkeän.