30.12.2012

Heppailua

Nyt joulu"lomalla" olen ollut tallilla töissä. Ensimmäiset päivät olen ollut niin puhki etten aamutallin jälkeen ole jaksanut kuin mennä kotiin makaamaan sohvalle ja syömään joulusuklaita. Tänään olis ensimmäisen kerran energiaakin vielä aamuhommien jälkeen, joten kotityöt kutsui viimein melkein viikon tauon jälkeen. Kylläpä tuohon hommaankin varmaan tottuisi, mutta näin oudokseltaan 5 tunnin aamutallin tekeminen otti kyllä koville. Kaikista vastenmielisintä on kuskata heiniä kottarilla tarhoihin...hevosia kun on enemmän kuin se yksi tai kaksi niin niitä kottareita saa retuuttaa päivän aikana huomattavan paljon.

Teille ei-hevosihmiselle täytyy kaiketi kertoa mitä nuo tallihommat pitää sisällään, kun kerran niin poikki olen. Ihan ensimmäisenä kun seitsemän aikaan astun talliin, niin sisällä olevat pollet saa ruokansa kuppeihin ja pihattolaiset saa heinät tarhaansa. Samalla jaa noille talliasukeilekkin heinät tarhoihin. Tämän jälkeen kaikki 13 erimallista kopotinta rehataan ulos omiin tarhoihinsa, joka neljällä tai kahdella jalalla pomppien. :D Nälkähän siinä yön aikana niitä on päässyt yllättämään. Tämä aamu oli kyllä kaikista epätoivoisin kun oli aivan hirvittävä tuuli ja kaikkia hevosia pelotti tuulessa heiluvat jäiset tarhanlangat. Ja ei se keli nyt ihmisenkään näkökulmasta ollut mikään parhain. Sitten siirryn siivoamaan karsinoita, ja lämmittämään vettä padassa pihattolaisille. Jossain välillä myös tallin 4 lammasta saa aamuheinänsä ja vetensä. Siivoamisen jälkeen karsinoihin heiteteään puhdasta turvetta, jota siis tällä kyseisella tallilla käytetaan karsinoiden kuivittamiseen. Sitten olisi aika valmistaa pihattolaiseten ruoat ja ottaa ne sisälle syömään. Tänään se saivat myös jäädä päiväksi sisälle kuivattelemaan kun yöllä oli ilmeisesti satanut vettä, ja raukat oli ihan märkiä. Niin ja näitä ulkoasukkeja on siis 5 kappaletta. Sitten heitetään karsinoihin heinää valmiiiksi yötä varten, ja valmistetaan talliasukeille iltaruoat valmiiksi. Viimeisenä vielä viedään vettä ja heinää ulkona oleville päiväksi, ja tietysti pihattolaisille. Jossain välillä sitä sitten tiputellaan paaleja, haetaan puita, korjataan aitoja, ja otetaan kiinni karanneita hevosiakin(mitä on tällä viikolla tapahtunut aika usein).
Iltatalli onkin sitten helpompi tapaus. Pihattolaiset ulos tallista, ruoat kuppeihin ja heinät karsinaa ja pihattoon, hopottimet sisälle, sähkö päälle ja hyvät yöt hepoille. Mukavin ääni päivän aikana on tyytyväisesesti rouskuttavat pollet. :)

Ratsastaminen on tällä viikolla jäänyt vähiin kun olen ollut aivan poikki. Perjantaina käytiin kuitekin pellolle ränkimässä. Krista ja Annika tekivät kummatkin videon näistä ratsastuksista. Ensimmäinen on Annikan tekemä. Ratsuina Rannan RuhtinasHiinokka ja No-No josta puhuinkin aikaisemmassa maastoilupostissa.


Seuraavalla Kristan tekemälle videolla hyppelehtii Kristan oma heppa Argento sekä vuonis Eemeli ja suokki Fyrry.





23.12.2012

Joulu tulla jolkottaa ja harjoitteluhöpinää

Nyt se harjoittelu on sitten kokonaisuudessaan ohi. Ensimmäisetä viikosta lanssissa kerroinkin aikaisemmin. Tämän viikon vietin Seinäjoen teveyskeskuksen päivystyksessä. Minulla oli viisi vuoroa joista yksi oli iltasellainen. Melko rauhallinen viikko oli, joinakin päivinä sai mukavasti tehdä mutta osaksi sai vain odotella potilaita. No mikäs siinä, valtakunnassa kaikki hyvin kun ei ole potilaita. :)
Ensimmäiset kaksi päivää olin paariaulassa jonne tulee paaripotilaita, sekä laijittelusta niitä potilaita jotka eivät jaksa istua, tai niitä joilta täytyy ottaa paljon tutkimuksia,esimerkiksi  EKG. Loput päivät olinkin sitten päivystyävän sairaanhoitajan kanssa pitämässä "räkäklinikkaa", eli ottamassa vastaan niitä potilaita jotka eivät tarvitse lääkärin vastaanottoa, ja ottammassa arvoja lääkäriä varten.  Viikon aikana tuli varmuutta potilaan kohtaamisesta paljonkin, sekä perusmittauksein tekemisestä. Nyt luonnistuu EKG lätkien sijoittelu ja johtojen kiinnittäminen. Tunnistan myös terveen sinusrytmin, ja sitten sen että siinä on jotain vikaa. Vian laatua en kyllä vielä osaa tunnistaa, mutta siitä tulee koulussa sitten myöhemmin. Verenpaine, saturaatio, sokeri yma arvojen muttaaminen on tämän harjoittelun aikana muuttunut helpoksi. Pääsin myös hieman kirjaamaan Efficaan potilaan tietoja, ja harjoittelemaan järjestelmän käyttöä. Meillä ei siis ole vielä koulussa ole ollut tästä mitään, mutta vanha ohjelmisto toimi samalla logiikalla kun kaikki yksikertaiset tietokoneohjelmat. Paitsi että se oli jumissa aina..Ai niin ja pääsinhän minä kanylointiakin koittamaan kahteen potilaaseen, kumpaankaan vaan se ei onnistunut.
Sairaanhoitajan mukana harjoittelin sitten CRP:n ottoa(sitä sai sitten tehdä paljonkin), ketoaineiden mittausta ja virtsanäytteen tulkitsemista. Seuraamaan pääsin myös kipsausta ja haavan ompelua. Potilaita viikon aikana oli laidasta laitaan. Paaripuolella paljon vanhuksia joilla pumppu reistaili, ja sairaanhoitajan kanssa vähän nuorempaa porukkaa joilla oli mahatauti/nuha/päänsärky. Viikon aikana tuli myös todettua kuinka paljon turhaa porukkaa tulee ENSIAPUpäivystykseen. Nuha ei minusta ole aikuisella ihan se syy sinne hakeutua. Kuulemma vielä joulun aikaan kun vastaanotot on kiinni niin porukka vain lisääntyy. No, ymmärtäähän sen kun mikään muu paikka ei ole auki niin sinne hakeudutaan.
Työporukka oli aivan mukava, mutta päivystyksessä ei ollut ihan samanlaista yhteishenkeä kun ensihoitajien kesken. Vaikka täällä ne lääkärit olivan kuulemma mukavimmasta päästä hoitajan kannalta, kuin esimerkiksi perus osastotyössä.
Kaiken kaikkiaan tämä ensimmäinen harjoittelu oli mukava, ja ihan hyvässä kohtaa opiskeluissa. Vaikka aluksi pelotti että mitään en kyllä osaa, niin ohjaajat olivat aina niin mukavia että uskasi kokeilla niitä vähäisiä taitojaa kentällä. Ja paljon uuttakin oppi! Tuntuu että opin tämän kahden viikon aikanen enemmän tulevaisuuden työstäni kun puolen vuoden koulun aikana.

Koulu alkaa taas 7. päivä tammikuuta, mutta sitä ennen rentoudutaan ja tehdään vähän töitä tallilla. Valinnaisiakin saimme koulussa valita ensi jaksolle, ja koska sain hyväsiluettua englannin ja äidinkielen, minulle jäi tilaa lukujärjetykseen.Valitsimpa siihen sitten kriisipsykologian, toivattavasti se on mielenkiintoinen kurssi.

Heppailemaankin tosiaan pääsen joululomalla tarpeeksi, kun olen töissä tallilla välipäivät ja uudenvuoden. Eilen kävin tekemässä myös työvuoron. Aamulla kaikki sujui hyvin, vaikka tietysti piti hieman miettiä, että missäs järjestyksessä ne hommat hoituukaan, näin pitkän tauon jälkeen. Vähän pidempään minulla meni kuin normaalisti kun päivänvalolla ajattelin käydä tarkistamassa aitauksen. Noh, niissähän oli kaikissa katkenneita lankoja, niin korjaamiseen menikin sitten aikaa. Illalla sitten hommat ei mennyt ihan putkeen. Ransu(nuori oripoika) oli murtautunut naapuritamman aitaukseen. Tamma on onneksi kantavana, eikä oikein lämmennyt lähentelylle, mutta kavioit viuhui siihen malliin että hirvitti Ransun puolesta. Onneksi sattumalta äitini lähti mukaan tallillle niin sain Ransun kiinni, ja äitini talutti tamman edeltä talliin. Ransu oli toistamiseen murtautunut lankku- ja sähkölanka-aitauksestaan...Tämän kaiken lisäksi tallin pikku prinsessa Stella-poni ei meinannut haluta tulla talliin ollenkaan. :D Noh pitänee toivoa että välipäivillä hommat sujuu vähän sutjakammin.

Nyt hiljennyn joulunviettoon, ja itseni lihottamiseen. Pullantuoksuista joulua kaikille!


16.12.2012

Maastolenkkeilyä

Minulla oli ensimmäisen kerran ratsataessa mukana tuo uusi sykemittari josta aikaisemmin puhuin. Mentiin melko rauhallinen lenkki kolmen hevosen voimin. Itse menin Nono- nimisellä suokkiruunalla, joka on tällä hetkellä tallilla vaihtarina, kun tallin jöötä pitävä oripoika Pikku-Jätkä lähti Nonon kotitallille Alavuden ratsatuskoululle reenattavaksi kevään kantakirjaukseen. En ole Nonolla koskaan ennen mennyt, ja alkutieto oli että sillä olisi jonkinasteinen "maastokammo" nuoruudesta kun se oli astunut maa-ampiaisen pesään. Kokeilemattahan tälläisiä ei voi tietää, ja Nono suoriutuikin lenkistä oikein hyvin. Sillä ei varmaan hetkeen oltu maastoiltu niin se ei ihan tajunnut mikä on tarkoitus kun vierekkäin ravaillaan. Kyllähän me sitten laukattiinkin maastossa, ja mitään muuta pahaa sanottavaa Nonosta ei ole, kuin että se on hieman kovasuinen. Sallittakoon pieni innostus kuitenkin maastossa. :) Loppumatkasta tulin välillä alas selästä ja talutin kun pieni heppa tuntui vähän väsyvän kaiken karvansa sisälle. Tallille päästyä se kuitenkin aloitti heinäkasan mutustamisen varsin tyytyväisenä.

Tässä vähän käyrää katsottavaksi miltä se lenkki sitten oikeein näytti. Tuo korkein nopeus ja oma sykekkin samalla tuli laukkapätkän aikana. Tuossa kun välillä on noita pieniä hyppäyksiä nopeudessa, niin Nono aina lähti raviin(tai laukkaan) muiden perään, kun se raukka oli paljon hitaampi kävelijä kuin ikiliikkujat Fyrry ja Pusu.
Niin tosiaan tultiin samaa reittiä takaisin, joten siksi tuo näyttää hieman kummalliselta. Ja huomatkaa että minua selvästi alussa vähän jännitti kun alkukävelyssä oma syke laskee pikkuhiljaa kokoajan. Heh.

Harjoitustulos 16.12.2012 12:16

14.12.2012

Ensimmäinen harjoittelu

Kuten vähän arvelinkin niin en ihan tällä viikolla ole kerinnyt/jaksanut tulla koneelle kirjoittelemaan tänne. Osaksi harjoittelun takia, mutta onhan tässä ollut näitä joulunvalimistelukiireitäkin. Mutta nyt pientä päivitystä. Ensimmäinen ensihoidon harjoittelu alkoi tosiaan maanatai aamuna klo 8.00 Seinäjoen paloasemalla. Voin sanoa, että en nukkunut varmaan silmällistäkään edellisenä yönä, kun jännitti niin paljon. No melkeinpä heti asemalle päästyäni alkoi melkein naurattaa, että miksi ihmeessä sitä piti jännitää. Asemalla oli todella mukavan leppoisa ilmapiiri, ja kaikki työntekijät olivat niin konkareita opiskelijoiden kanssa, että ei siinä paljon enää kerennyt jännitellä. Vaikka meille oltiin jo ennalta mainostettu, että olkaa aktiivisia ja kyselkää, niin aluksi oli vaikeaa kysellä mitään, kun ei tiennytkään oikein mistään mitään. Onneksi kokeneet ensihoitajat osasivat hyvin ohjata ja kertoa asioista suu pyöreänä seisovalle opiskelijalla. :)
Ensimmäisenä päivänä perehdyttiin enshoidon organisaatioon Seinäjoella, aseman käytntöihin ja sääntöihin, sekä käytiin läpi ambulanssin tavaroita. Tämän perehdytyksen jälkeen päästiinkin sitten lanssin kyytiin! Meitä oli tosiaan kaksi harjoittelijaa samalla asemalla, mutta kumpikin pääsi hoitotasoisen ambulanssin mukaan. Kyllä se ihka ensimmäinen keikka jännittikin, kun minulle sattui vielä niin että keikka ajettiin pillit päällä, kun tapauskin oli vähän kiireisermpi. Mutta päivän mittaa ensihoitajien rauhallisuus oli todella tarttuvaa, eikä uudet potilaat ja tilanteet jännitäneet enää yhtään. Todella nopeasti tuli omaksuttua se toimintamalli millä kentällä toimitaan.

Seinäjoen paloasema. Noita keltaisia hoitotason lansseja on nykyään siis kaksi, ja yksi valkoinen perustasolla oleva lanssi löytyy myös. Palokalustosta en osaa sanoa mitään.
Tässä harjoittelussa tarkoitus oli lähinnä tarkkailla työskentelyä, ja potilaan kanssa toimimista. Omiin tavoitteisiini kuului kuitenkin myös hieman potilaan tutkimista. Perusmittauksia pääsikin kokeilemaan ihan mukavasti vähän kiireettömimmillä potilailla. Ja opastusta tähänkin tuli hyvin, eikä kukaan hermostunut, vaikka verenpaineen mittaus ei kerralla onnistunutkaan. :)
Seuraavina päivinä sitten päisvysteltiin asemalla, ja mentiin keikoille mukaan sitä mukaa kun niitä tuli. Välillä oli todella hiljaista, ja välillä ei keretty edes takaisin asemalle kun uusi keikka tuli. Todella vaihtelevaa hommaa siis! Kaikennäköistä tuli nähtyä, ihan peruskuljetusajoista vanhankodista terveyskekuskseen, kolaripaikolle. Ja ikähaarukkaakin viikossa tuli ihan vauvasta vaariin. Mitään todella inhottavaa en viikon aikana ole vielä nähnyt, luonnollisesti vähän verta ja poikki menneita luita, mutta ne eivät oikeastaa hetkauttaneet näin työtilanteessa. Kaikista vaikeinta oli yllättäen vahempien ihmisten kanssa työskentely. Tuntui jotenkin kurjalta katsella vanhuksia, jotka eivät oikeastaan tajua mitään tästä maailmasta, ja pelkäävätkin uusia tilanteita ja ihmisiä. Vaikeaa myös hoitaa tällaisia, kun he eivät itse pysty pahemmin kertomaan olostaan. Pitänee toivoa että tähän tottuu, ainakin jonkin verran, vahukset kuitenkin ovat aika suuri osa ensihoidon asiakkaista. Toki mukaan mahtui myös oikein reippaita iäkkäämpiä ihmisiä!

Tänään päivällä alkaa ensimmäinen yövuoro. Sen odotan olevan aika vilkas, kun vielä on pikkujoulut meneillään. :) Vuoro kestää 17-08, eli 13h, saa nähdä miten sellaisen rykäisin jaksaa! Nuo humaltuneet on onneksi varsin tuttu asiakaskunta, kun baarihommiakin on takana jo aika monta vuottaa. Siinä ei tule ongelmaa, eniten jännittääkin sitten mahdolliset agressiiviset narkkarit joiden käytösessä ei ole päätä eikä häntää. Sormet ristissä siis että tulee mahdollisimman kiinnostavia keikkoja, muttei liian hankalia.

Tähän mennessä harjoittelussa on kyllä hyvin paljon vahvistunut se tunne että tämä on oikea ala minulle. Kaikista vaikenta kuitenkin on ne hetket kun ei ole mitään keikkaa, ja asemalla vaan hengataan ja odotetaan jotain tapahtuvaksi. Kuitenkaan siinä ei ihan hirveästi voi tehdä jotta pysyy siinä minuutin lähtövalmiudessa. Minä kun olen sellainen että kokoajan on oltava jotain tehtävää. Tähänkin varmasti tottuu, ja oppii käyttämään ajan hyödyksi.

Vähän heppajuttuakin lopuksi: Kävin tiistaina kun oli vapaata aamupäivästä tallilla. Sielä kun ei siihen aikaan ollut ketään niin ratsatin Fyrry nimisellä hepalla kentällä yksikseni. Fyrry oli ilmeisesti ollut parin viikon lomalla joten energiaa oli. Varsin virtaviivaista menoa oli enisimmäiset 15 min, ennenkuin sain sen hieman ravissa rauhoittumaan. Osasyy tähän oli varmaan se että vieressä lastattiin ponia traileriin, ja Fyrry halusi joku mukaan, tai mahdollisimman kauas trailerista. :D Toisaalta oli mukavaa ratsastaa sillä kun se kerrankin kentällä osoitti eteenpäinpyrkimystä. Tehtiin ihan perusjuttuja, ja nostetiin vähän laukkoja pienille volteille. Sitten kokeilin vähän pohkeenväistöä. Käynnissä tuli tosihyvät väistöt, mutta ravissa Fyrry luuli väistävää pohjetta laukkapohkeeksi useamman kerran joten se ei ihan näyttävästi mennyt. Kenttä oli hyväss kunnossa, ainakin vielä. Toivottavasti myös pysyisi pitkälle kevääseen, eikä tulisi plussakelejä tässä välissä niin että pohja jäätyy.


7.12.2012

Synttärilahja

Ikää tuli taas lisää, mutta eipä tällä kertaa keskitytä siihen. Synttärilahja tuolta ukolta olikin pienoinen yllätys, ja mukava semmoinen. Sain nimittäin Polarin  RC3 GPS sykemittarin! Vastaavan laisia olen hypistellyt kaupoissa jo viime kesästä lähtien, enkä todellakaan osannut odottaa sitä lahjaksi. Mikä laitteesta tekee mahtavan se että siitä voi siirtää nettiin omaan harjoituspäiväkirjaan kaikki speksit(matkan, syke, kalorit jne.) sekä se piirtää kartalle kuljetun reitin. Aloin himoita tuollaista laitetta siinä vaiheessa kun matkaratsatuksesta innoistuin. Siitä kun voi kätevästi katsoa sen hetkisen nopeuden, ja keskinoipeuden, ja tietysti matkaan kuluneen ajan. Ja jälkeenpäin voi talelntaa eri reitit koneelle ja vertailla vähän miten harjoitukset(ja kisat) on menneet. 
Tuossa paketissa tuli mukana minulle sykevyö, jonka avulla pystyi tekemään kuntotestin leposykkeen perusteella heti. Laite mittaa vo2 indeksin, ja kuntotestissä sain tuloksen 46 eli erittäin hyvä minun kokoiselleni ja ikäiselleni. Toki tulos ei ole niin luotettava kuin rasituksessa tehty, sillä tietääkseni minulla on aina ollut matala leposyke, vaikka kunto ei nyt varmasti olekkaan niin hyvä. Mutta tästä se treenailu alkaa, mukavaa kun laite antaa suoraa palautetta ja piirtää kehityksestä käyriä. Tälläinen vanha nörtti oikein innostuu!

Uusi sykemonitoimikone. :)

Tähän nimeinomaiseen GPS:n on saatava lisäosaksi myös hevosen sykevyö, tai elektrodit. Hieman kutkuttaisi nekin hankkia, kuulemma satasen verran niistä saisi pulittaa. Kun vyö kytketään hevoseen, ei omaa syketä pysty seuraamaan, mutta sitten omasta käsilaitteesta näkee lenkin aikana kaikki muut samat tiedot kuin ihmisen gepsin kanssa, mutta vain hevosen sykkeellä. Tämähän on ihan käsittämättömän kätevä laite varsinkin kisoissa, kun jo matkalla voi seurata sykettä, ja jo maaliin tullessa olla valmistautunut suoraan el. tarkastukseen menoon. Jos hevosen sykettä pystyy seuraamaan niin loppumatkasta voi vaikka ravailla enemmänkin jos hevosen syke on sallituissa rajoissa, tai sitten toisinpäin, eli kävellä pidempään jotta pääsisi nopeasti eläinlääkäritarkastukseen. Matkaratsatuksessahan pisteyttetään maaliintulijat( sekä hevosen kunnon että el. tarkastukseen tulemisen mukaan. Pisteitä saa mitä nopeammin on ilmoittautunut tarkastukseen. Jos esimerkiksi menee tarkastukseen alle 2 min maaliin saapumisen jälkeen saa 5 pistettä. Jos ilmoittautumiseen menee yli 11 min niin pisteitä ei enää saa yhtään, ja kaikkea tältä väliltä.

Hevosen sykemittari
Tässä vielä videota tuosta heppasykemittarin käytöstä, pitänee toivoa sitä sitten hammaskeijulta tai pääsiäsipupulta.


Sitten siirrytään pois heppajutuista ja mainitaa että anatomian tentti, joka oli tänään, tuntui menevän ihan hyvin. Ainakin jotaikin sain aikaan sydämmen ja munuiasten toiminnasta ja muistin kaikki tarvittavat luut ja lihakset. Huraa! Illalla mennäänkin katsomaan Oulun teatrialle Infected Mushroomia ja Pendulumia!



5.12.2012

The Hobbit



"The Road goes ever on and on
Down from the door where it began.
Now far ahead the Road has gone,
And I must follow, if I can,
Pursuing it with eager feet,
Until it joins some larger way
Where many paths and errands meet.
And whither then? I cannot say."


3.12.2012

Simulaationukke

Viimeinen viikko koulua pyörähti käytiin kovissa pakkasissa. Onneksi asiaa helpottaa se että sain viimein viime viikolla astamlääkkeet ja PEF-seurantaan tehdyn puhalluslaitteen ja lomakkeen. Aamulla pyöräileminen on suorastaan mahtavaa kun ei enää alkanut henki vinkua ja loppua heti ensimmäisessä mäessä! Katsotaan nyt parin viikon seurannan jälkeen että mitä ne lääkärit tuumaa noista puhalluksista, saattaahan tämä olla vaikka pahentunutta allergiaa. Onneksi nykyaikana löytyy lääkkeet kaikkeen. Puhalteluhomma olikin muuten tuttua kun koulussa Kansansairauksien kurssilla ollaan käyty kyseinen asia läpi astman yhteydessä. Ensimmäinen käytännön hyöty koulusta siis havaittu.

Tänään oli myös viimeinen ensihoidon tunti tälle vuodelle. Käytiin simulaatiotiloissa harjoittelemassa elvytystä sellaisen simu-nuken kanssa jolle pystyy määrittämään erilaisia sydänrytmejä. Lisäksi nukke osaa myös hengittää ja sillä on pulssi. Tälläinen kaveri se siis on. Samassa videossa myös muuta tietoa tuosta Oamkin simulaatiotilasta ja koulutuksesta.


Jouloma alkaa sitten harjoitteluiden jälkeen, ja onneksi sain myös töitä lomalle! Tai no töitä ja töitä, tallihommiin pääsin. :) Tosin työltä se tuntuu kun pitää niin aikaisin herätä ja pihalla on kylmää ja pimeää. Hevosia ulos kuskatessa ja karsinoita siivotessa ei kumminkaan koskaan ole kylmä.