29.11.2012

Heppamuistelot osa 1

Pitkän hevostelutauon pakottamana ajattelin tehdä heppapostauksen, jossa muistelen minulle rakkaita heppasia, tai jotenkin muuten merkityksekkäitä olentoja hevostelun saralla.
Ratsastuksen aloitin virallisesti Alavuden ratsastukoululla, muistaakseni 3 luokalla. Olin kyllä aikaisemmin kiiparoinut ties kenen hevosten kyytiin, mutta enhän minä oikeasti siellä osannut mitään tehdä. Innostus lähti eräästä pääsiäistapahtumasta Kuortaneella, jossa oli talutusratsatusta. Sen jälkeen äiti saikin kuunnella useamman viikon mankumista ratsastamaan, ja viimein sinnikkyys palkittiin. Ymmärrän kyllä nyt vasta-hakoisuuden; olihan ja onhan ratsastaminen varsin  kallis ratsatus. Ja minulla oli kaiken lisäksi diagnosoitu paha hevosallergia. No kuten tässä vuosien varrella on huomattu niin kaikkeen tottuu, aluksi kylläkin jonkun piti harjata hevonen minulle valmiiksi etten aivan tukehdu. Sitten kesällä pääsinkin itse jo harjailemaan kun saatiin heppa ulos kiinni. :)
Ai niin! Ensimmäinen kerta kun olin hepan selässä tapahtui Kuortaneen Kuhinoilla ja ikää oli varmaan siinä 3 paikkeilla. Tässä oikein kuvaa siitä. Ponin nimi oli Ippe ja minä olen innoissani ja kauhuissani yhtä aikaa. Siitä se heppakärpäsen purema sitten lähti.

Ensimmäinen kerta hevosen selässä
Alavudella kävin tunneilla säännöllisesti aina talvisin ja kesät olin heppalomalla. Kun tuossa kaivoin vanhoja tuntikortteja niin ihka ensimmäinen hevonen tunnilla minulla oli Henttu, vuonohevosruuna, oikealta nimeltään Prinz Henning. Henttu littasi minut ensitöikseen seinän väliin ja pullisteli niin etten saanut satulavyötä kiinni. :D Sitten se lurjus vielä talloi varpaalleni useasti. Tästä sisuuntuneena onneksi sain vähän rohkeutta komentaa sitä ja seuraavilla kerroilla Henttu olikin mukava pakkaus. Uskomattoman laiska se oli, mutta aloittelijana en vauhtia niin kaivannutkaan. Seuraavalla tunnilla sain Sinttu-nimisen nf. tamman, jolla päästelinkin sitten ensimmäiset ravit ja kevennytkset. Talutettuna tietysti. Sintulla ratsastikin sitten useamman kerran, mutta en kauheasti muista sen luonteesta mitään. Sintun varsoja on kuitenkin vielä nähtävillä Alavuden Ratsastuskoululla, ja Sinttuhan itse syntyi yllätysvarsana tallille sen ensimmäisenä toimintavuonna 1989!

Ensimmäisiä kevennyksiä
Tästä olikin luonnollista siirtyä ensimmäisiin laukannostoihin. Ihan ensimmäiset laukat kentällä opettelin nostamaan Liutauras- ruunalla, tutummin Mustalla. Aikaisemmin olin kyllä vahingossa laukannut maastossa. Eikä tässäkään tapauksessa oikeasta nostosta voi puhua kun ruuna nosti Tarja-opettajan äänikomennnoista kaikki askellajit...mutta onnistumisen iloa tuli kyllä. Eniten kuitenkin hirvitti se "vauhti" ja vannoin että en enää koskaan laukkaa. No siinä en tainnut ihan onnistua...

Mustan kanssa menossa kentälle(huomaa tyylikäs asu!)
Tunnut jatkuivat Alavudella ja sain paljon uusia kokemuksia hevosten kanssa. Mieleen on jäänyt muun muassa Futun erityisen pehmeä laukka, ensimmäiset pukit Woka-ruunan kanssa(sekä ensimmäinen tippuminen) ja ensimmäinen hieman haastava hevonen minulle nimeltään Porthos. Tarjahan sitten laittoi hevosen minulle niin monelle tunnille peräkkäin kunnes osasin ratsastaa sitä oikein. :)
Ensimmäinen lempihevoseni oli viidennellä ratsatustunnilla minulle osoitettu Bruno. En tiedä miksi tykästyin tähän ruunaan niin paljon. Ehkä koska se ei ollut mikään ylisosiaalinen tapaus, vaan sille meni hetki lämmetä ennenkuin silitykset kelpasivat. Bruno oli myös mukava ratsastaa, ja minusta tuntui aina onnistuneelta sen kanssa. Sittemmin se myytiin Vaasaan Pohjanlaukka tallille, missä eli ilmeisesti hyvin vanhaksi. Taitaa kuitenkin aika olla jättänyt jo nyt tästä ruunasta.

Brunon kanssa letkeää ravia
Kun olin "kasvanut ulos" Brunosta löysin ensimmäistä kertaa suomenhevosten ihanuuden. Ranttali- ruunan kanssa kävin ensimmäisessä ryhmämaastossa ja myöhemmin myös pienillä maastoesteillä. Se myös opetti minulle mitä tarkoittaa eteenpäinpyrkimys. Ja kyllähän minulla oli hauskaa kun se vain paineli tunnillakin menemään! Olen itse sitä mieltä että Ranttali on se hevonen joka opetti minulle eniten hevosista harrastuksen alkuaikoina. Samoihin aikoihin tykästyi myös Sujakka- ruunaan. Tuntui hienolta ratsastaa hevosella jolla oli hieman kisamerittiiäkin.
Jatkan heppamuisteloitani sitten myöhemmin ensimmäisillä leireillä Metsäpirtissä. Harmikseni minulla ei ole tältä ajalta paljoakaan kuvia.

P.S Ainiin, tutustuinhan minä Alavudella ratsastaessani myös erääseen hyvin erityiseen Polle poniin, jonka nimi tulee vielä useamminkin esille tässä blogissa. ;)

2 kommenttia:

  1. Alavuden ratsastuskoulu onkin tuttu talli. Henttu on muutes vielä. vaan jo eläkkeellä. Sinttukin on vielä. tallin joulukin tänään illalla 2 tunnin päästä Huttusella. Alavuden ratsastuskoululla siis

    VastaaPoista
  2. Ai kun olikin kiva löytää vähän muistoja myös itselle hyvin tutusta leiripaikasta... Erityisesti tuo Liutauras, eli tutummin Musta-heppanen on kyllä jäänyt mieleeni. Vietin siellä parhaita kesiäni... Kiva kun jaoit ja sait omatkin muistot heräämään :)

    VastaaPoista