29.11.2012

Heppamuistelot osa 1

Pitkän hevostelutauon pakottamana ajattelin tehdä heppapostauksen, jossa muistelen minulle rakkaita heppasia, tai jotenkin muuten merkityksekkäitä olentoja hevostelun saralla.
Ratsastuksen aloitin virallisesti Alavuden ratsastukoululla, muistaakseni 3 luokalla. Olin kyllä aikaisemmin kiiparoinut ties kenen hevosten kyytiin, mutta enhän minä oikeasti siellä osannut mitään tehdä. Innostus lähti eräästä pääsiäistapahtumasta Kuortaneella, jossa oli talutusratsatusta. Sen jälkeen äiti saikin kuunnella useamman viikon mankumista ratsastamaan, ja viimein sinnikkyys palkittiin. Ymmärrän kyllä nyt vasta-hakoisuuden; olihan ja onhan ratsastaminen varsin  kallis ratsatus. Ja minulla oli kaiken lisäksi diagnosoitu paha hevosallergia. No kuten tässä vuosien varrella on huomattu niin kaikkeen tottuu, aluksi kylläkin jonkun piti harjata hevonen minulle valmiiksi etten aivan tukehdu. Sitten kesällä pääsinkin itse jo harjailemaan kun saatiin heppa ulos kiinni. :)
Ai niin! Ensimmäinen kerta kun olin hepan selässä tapahtui Kuortaneen Kuhinoilla ja ikää oli varmaan siinä 3 paikkeilla. Tässä oikein kuvaa siitä. Ponin nimi oli Ippe ja minä olen innoissani ja kauhuissani yhtä aikaa. Siitä se heppakärpäsen purema sitten lähti.

Ensimmäinen kerta hevosen selässä
Alavudella kävin tunneilla säännöllisesti aina talvisin ja kesät olin heppalomalla. Kun tuossa kaivoin vanhoja tuntikortteja niin ihka ensimmäinen hevonen tunnilla minulla oli Henttu, vuonohevosruuna, oikealta nimeltään Prinz Henning. Henttu littasi minut ensitöikseen seinän väliin ja pullisteli niin etten saanut satulavyötä kiinni. :D Sitten se lurjus vielä talloi varpaalleni useasti. Tästä sisuuntuneena onneksi sain vähän rohkeutta komentaa sitä ja seuraavilla kerroilla Henttu olikin mukava pakkaus. Uskomattoman laiska se oli, mutta aloittelijana en vauhtia niin kaivannutkaan. Seuraavalla tunnilla sain Sinttu-nimisen nf. tamman, jolla päästelinkin sitten ensimmäiset ravit ja kevennytkset. Talutettuna tietysti. Sintulla ratsastikin sitten useamman kerran, mutta en kauheasti muista sen luonteesta mitään. Sintun varsoja on kuitenkin vielä nähtävillä Alavuden Ratsastuskoululla, ja Sinttuhan itse syntyi yllätysvarsana tallille sen ensimmäisenä toimintavuonna 1989!

Ensimmäisiä kevennyksiä
Tästä olikin luonnollista siirtyä ensimmäisiin laukannostoihin. Ihan ensimmäiset laukat kentällä opettelin nostamaan Liutauras- ruunalla, tutummin Mustalla. Aikaisemmin olin kyllä vahingossa laukannut maastossa. Eikä tässäkään tapauksessa oikeasta nostosta voi puhua kun ruuna nosti Tarja-opettajan äänikomennnoista kaikki askellajit...mutta onnistumisen iloa tuli kyllä. Eniten kuitenkin hirvitti se "vauhti" ja vannoin että en enää koskaan laukkaa. No siinä en tainnut ihan onnistua...

Mustan kanssa menossa kentälle(huomaa tyylikäs asu!)
Tunnut jatkuivat Alavudella ja sain paljon uusia kokemuksia hevosten kanssa. Mieleen on jäänyt muun muassa Futun erityisen pehmeä laukka, ensimmäiset pukit Woka-ruunan kanssa(sekä ensimmäinen tippuminen) ja ensimmäinen hieman haastava hevonen minulle nimeltään Porthos. Tarjahan sitten laittoi hevosen minulle niin monelle tunnille peräkkäin kunnes osasin ratsastaa sitä oikein. :)
Ensimmäinen lempihevoseni oli viidennellä ratsatustunnilla minulle osoitettu Bruno. En tiedä miksi tykästyin tähän ruunaan niin paljon. Ehkä koska se ei ollut mikään ylisosiaalinen tapaus, vaan sille meni hetki lämmetä ennenkuin silitykset kelpasivat. Bruno oli myös mukava ratsastaa, ja minusta tuntui aina onnistuneelta sen kanssa. Sittemmin se myytiin Vaasaan Pohjanlaukka tallille, missä eli ilmeisesti hyvin vanhaksi. Taitaa kuitenkin aika olla jättänyt jo nyt tästä ruunasta.

Brunon kanssa letkeää ravia
Kun olin "kasvanut ulos" Brunosta löysin ensimmäistä kertaa suomenhevosten ihanuuden. Ranttali- ruunan kanssa kävin ensimmäisessä ryhmämaastossa ja myöhemmin myös pienillä maastoesteillä. Se myös opetti minulle mitä tarkoittaa eteenpäinpyrkimys. Ja kyllähän minulla oli hauskaa kun se vain paineli tunnillakin menemään! Olen itse sitä mieltä että Ranttali on se hevonen joka opetti minulle eniten hevosista harrastuksen alkuaikoina. Samoihin aikoihin tykästyi myös Sujakka- ruunaan. Tuntui hienolta ratsastaa hevosella jolla oli hieman kisamerittiiäkin.
Jatkan heppamuisteloitani sitten myöhemmin ensimmäisillä leireillä Metsäpirtissä. Harmikseni minulla ei ole tältä ajalta paljoakaan kuvia.

P.S Ainiin, tutustuinhan minä Alavudella ratsastaessani myös erääseen hyvin erityiseen Polle poniin, jonka nimi tulee vielä useamminkin esille tässä blogissa. ;)

28.11.2012

Harjoittelujuttuja ja anatomiaa

Opinnot täällä Oulussa siirtyvät pian joululomalle. Ennen sitä olisi vielä tahkottava läpi yksi anatomian kurssi ja tentti(!!!), sekä tietysti se harjoittelu josta olenkin jo maininnut. Joulukuussa menen siis viikoksi Seinäjoen sairaankuljetukseen vähän katsomaan että miltäs se ambulanssihomma oikein näyttää, tämän jälkeen on vielä viikko Seinäjoen päivystyksessä tutustumassa potilaiden hoitoketjun jatkumiseen. Ensimmäisestä harjoittelusta kerron varmasti sitten joulukuussa. Helmikuulla onkin sitten tiedossa 4 viikkon hoitotyön harjoittelu OKS:ssin osastolla A2, jossa hoidetaan terminaalipotilaita.
 Harjoitteluitahan täällä koulussa on todella paljon verrattuna muihin korkeakouluhin. Tosin potilaiden hoitaminen teoriassa eroaa hyvin paljon käytännöstä, jote hyvä niin. Meillä ensihoidon koulutusohjelmassa on yhteensä 10 eri harjoittelujaksoa. Lyhin niistä on tämä jolukuussa suorittamani 2 viikon rykäys ja pisin taitaa olla viimeinen hoitotason ensihoidon harjoittelu joka on muistaakseni 10 viikkoa. Mikäli jotain kiinostaa niin tässä vielä talukossa noita harjoitteluja. Alussa on opintojaksokoodi ja nuo ihme kirjainyhditslemät vain kertovat missä jaksossa harjoittelua on ja kuinka monta opintopistettä(1op=27 tuntia.)

ENSIHOITOTYÖN HARJOITTELU 32
O2007EHEnsihoidon ja akuuttihoitotyön perusharjoitteluB33
O2008EHPerustason ensihoidon harjoittelu IC66
O2014EHPerustason ensihoidon harjoittelu IIE88
O2010EHHoitotason ensihoidon harjoitteluA, BC, D15
HOITOTYÖN HARJOITTELU43
O2051EHHoitotyön perusharjoittelu ID77
O2059EHAnestesia- ja leikkaushoitotyön harjoitteluC66
O2069EHMielenterveys- ja päihdetyön perusharjoitteluD55
O2060EHKotihoitotyön harjoittelu IA33
O2054EHLasten hoitotyön harjoitteluD55
O2062EHTehohoitotyön harjoitteluE99
O2057EHAkuuttihoitotyön harjoitteluA, BC, D8

Kiinnostavimmalta noista tuntuu tietenkin ensihoidon harjoittelut, mutta myös anestesia ja leikkaushoitotyön harjoittelu. Ensihoitajat ovat kuulemma varsin haluttua tavaraa leikkausosastoille, ja palkkakin on siellä parempi kuin ambulanssissa!
Tarkoituksenani olisi suorittaa noita harjoitteluja lähellä kotikuntaaki Kuortanetta mahdollisimman paljon(eli siis Seinäjoella), mutta varsinkin ambulanssiharjoittelupaikat voivat olla tiukassa, joten olen kyllä varautunut esimerkiksi jäämään Ouluun tai lähtemään jonnekkin muualle harjoitteluun. Palkkaa eikä mitään matkakustannuksiahan näistä ei makseta, joten se hieman rajoittaa kauemman reissaamista.


Niin ja vielä siitä anatomian kurssista. Nyt käydään vasta ensimmäistä osaa, toinen ojn sitten joulun jälkeen. Ollaan opiskeltu mm. luut(myös latinaksi), verisuonisto(latinaksi), lihakset, ruoansulatus, hengityselimistö ja kaikkiin näihin sisältyvää kemiaa ja biologiaa. Lukion kaikkien biologian kurssien käymisestä oli ensimmäisen kerran elämässäni hyötyä. Harmi vaan että niistä on niin kauan että asiat on meinanneet unohtua! :D No toki paljon uuttakin asiaa on tullut, ja vanhaa syvennetty niin että en oikein edes tiedä pääsekö koko kurssia läpi, kun muistettavaa on niin paljon. Lievästi lukihäiriöisellle nuo latinankielisten niemien opettelu on kyllä niin takeltelevaa. Kaikki luut kuulostavat ihan pokemonien nimiltä... Tuossa viereisessä kuvasa murto-osa kaikista luista jotka täytyy osata. Kylläpä muuten englantia äidinkielenään puhuvat pääsevät helpolla kun latinankieleiset nimet on melkein samoja kuin englanninkieliset!


24.11.2012

Heppahaaveita

Taitaa olla liian aikaista sitä omaa hevosta miettiä, mutta silti on välillä pakko vähän vaan vilkaista minkälaisen sitä ostaisi. Tällainen ihanuus on myynnissä matkaratsatus ryhmässä facebookissa. Ja hintakin olisi ihan sopiva. Alle 5000e hevonen se kumminkin olisi oltava. Ja valmiiksi ainakin ratsukoulutettu. Ei tarvi osata sen ihmeempiä, tai olla mitään tuloksia. Jos heppalla on kisattu, niin mieluiten sitten vaikka kenttäratsatuksessa. Hyppytekniikka enemmän tarvitsee kuitenkin sitä rohkeutta ja luottamusta ihmiseen.

Minulle kuitenkin tärkeintä on että hepalla on luonnetta ja terve pää, mutta että se on sinällään helppo tyyppi. Ehkä sitä luonnetta voisi kuvata huumorintajuksi sitten. Tämä matkaratsatusharrastus on hieman muuttanut kuitekin sitä minkärotuisen hevosen haluaisin. Ennen ainut vaihtoehto oli suomenhevonen(tai pohjoisruotsihevonen), mutta väkisinkin sitä on tullut nyt katseltua arebeja. Kyseisestä rodusta minulla ei oikeastaan ole mitään kokemusta, muutamalla 1/4 arabilla olen ratsatanut. Homman vain on sellainen että jos haluaa oikeasti varteenotettavasti kisata matkaratsastusta täytyy olla arabi. Tai kyllähän se suomenhevonenkin menee 120km luokkia, mutta arabi tekee sen huomattavasti luontevammin. Kestävyys on treenamattomillakin on ihan eri luokkaa. Vaikka taitaa omakin kunto olla viela kaukana noista luokista. 15km maksimituntivauhdillahan tuossakin menee 8 tuntia satulassa, plus tietenkin kaikki valmistelut ja matkat ja el. tarkastukset. Tähän mennessä pisin luokkani on ollut se 23km, ja n.12km tuntivauhdilla. Oma kunto olisi sinänsä riittänyt vielä pidempään, mutta hepan ehdoilla mentiin. Ja kyllähän sitä illalla aika poikki oltiin kun sänkyyn kaaduttin.

Nyt kun ei kerran vielä ole varaa hevoseen niin aina voi keräillä varusteita. ;) Ihan ensimmäinen ostos oli leveämmät ja iskuja vaimentavat jalustimet, jotka näkyy tuossa alemmassa kuvassa. Ne on toivottavasti myös mukavemmat talvella kuin rautaiset samanmoiset. Toinen ostos oli metsänvihreät(eli kisavärisemme) joustopintelit, ne osoittautuvatkin ihan turhaksi halpiskamaksi jotka joustivat liikaa, ja näin ollen valuivat nilkkoihin. Syksyllä tilasin myös riimusuitset Fyrry- nimiselle suokkiruunalle(alempana kuvassa). No sovitksessa sitten huomasin että ne olivat karvan verran liian tiukat, enkä ainakaan vielä ole tilannut pidempää otsa ja poskiremmiä. Suitset olivat full-kokoiset, mutta minkäs heppa sille mahtaa jos pää on liian iso. Tallille odottelemaan jäivät siis nämä suitset, jos löytyisi tulevaisuuden kisakaverilla pienempi pää.
Ai niin ja kisoista voitettiin hieno vihreä riimu, jonka herra hukkasi samana päivänä mutaiseen pihattoon kun sen sille päähän sain...
Seuraavana ostoslistalla olisi itselle mukavemmat mr-housut ja sateenpitävät ratsatushanskat. Myös vyölaukku olisi kätevä. Hepalle sitten varmaankin sopivan värinen satulahuopa, ehkä joku kunnolla pehmustettu joka säästää enemmän selkää kuin normihuopa. Mr- satulasta saan varmaan haaveilla pitkään vielä.

"Oikeita" mr-varusteita
Aloittelijan varusteita kesän kisoista :)

21.11.2012

Elvytys ja ensihoitajaopinnot

Koulussa oli tänään ensihoitotuntien aiheena elvytys. Elvytettyhän ollaan jo aikaisemminkin tämän muutaman kuukauden aikana kun opinnot ovat alkaneet, mutta tänään oli elvytyksen ja sydänrytmien teoriaa, sekä hieman defibrilaattorin käyttöä. Aikaisemmin olemme harjoitelleet puhallus-painelu-elvytystä EA1-kurssin oppien mukaisesti. Eikä tämäkään varmasti ollut lähelläkään viimeinen kerta, onhan elvytys täkein taito mikä ensihoitajalla on. Raamattuna luonnollisesti elvytyksen käypähoitosuositus. Nyt pureuduimme hieman edemmälle jo maallikkotason tiedostamme ja mietimme mitkä ovat ambulanssissa hoitaja 1 ja hoitaja 2 roolit elvytystilanteessa. Löysinmpä tällaisen videon ihan oikean elämän elvytyksestä, ja suurinpiirtein noin tilanne on meillekkin opetettu. Videolla on varmaan huomattavaa hoitajien rauhallinen käytös, jossain tässä opiskeluiden lomassa täytyisi myös löytää sisältää se zen-fiilis kun tuollaisiin hieman kinkkisiin tilanteisiin lähdetään mukaan. Valitettavasti siis videon potilas ei selvinnyt elvytyksestä takaisin normaaliin sydänrytmiin, ja kuoli.



Ensihoitajaksi opiskellaan siis ensin samaan aikaan sairaanhoitajaksi ja perustason esihoitajaksi, ja näiden jälkeen AMK:ssa opiskellaan vielä hoitotasoiseksi ensihoitajaksi kaksi viimeistä vuotta. Olemme vielä siis ensimmäisenä vuonna perustasolla opinnoissa, ja niissäkin ihan alkuvaiheessa. Ihan uskomaton määrä informaatiota täytyy pystyä sisäistämään neljässä vuodessa, ja ne täytyisi vielä muistaakkin sitten oikeissa töissä. Kuten aikaisemmin mainitsin niin ensimmäinen ensihoidon harjoittelu minulla on joulukuussa, eli muutaman viikon päästä. Suoritan sen viettämällä viikon Seinäjoella ambulanssissa, ja sen jälkeen viikon päivystyksessä. Minulla on tästä vielä hieman ristiriitaiset tunteet: odotan harjoittelua innolla, mutta koska emme vielä kovinkaan paljon voi tehdä potilaille, pelkään olevani enimmäksenn vain tiellä. Ja se myös hieman mietityttää että jos eteen tuleekin vaikea tilanne, en osaa yhtään sanoa kuinka siihen reagoin. Tässä kun kotikoneella istuu, tuntuu että kaikesta selviää, mutta homma voikin olla aivan eri jos näkee ensimmäisen esimerkiksi tapaturmaisesti kuolleen ihmisen. Tavallaan ensimmäisessä harjoittelussa selviää kyllä paljon sellaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia, mitä täytyy treenata, tai mitkä ovat jo valmiiksi alalle sopivia.

Huomenna on sitten kuitenkin kaiken opiskelun keskellä luokan pikkujoulut! :) Hyvä vähän pitää taukoa opiskeluun, en olisi enää yhtään latinankielistä luun tai verisuonen nimeä jaksanut tankata päähäni!




19.11.2012

Joulua odotellessa

Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä höperömmäksi muutun näiden jouluasioiden suhteen. Lapsena kaikki innostus johtui siitä taianomaisesta ilmapiiristä, valoista, tuoksuista ja tietenkin lahjoista. Nyt samat asiat viehättää edelleen, tosin tuo lahjahomma on muuttunut myös niin että niiden antaminen on yhtä mukavaa kuin saaminekin. Ja koko suvun käsittämätön joululahjahysteria on tarttunut minuunkin. Olen tässä muutamana vuonna väkerrellyt aina joitain joululahjoja itse, kun opiskelijabudjetilla on hankala välillä ostaa yhtään mitään kivaa. Tämän vuoden handmade-lahjoista en sen enempää paljasta, mutta voin jakaa vinkkinä niitä joita on viime vuosina tullut tehtyä.

Ihan ensimmäinen itsetehty lahjaidea oli saippua. Tein muistaakseni kahvi-vanilja-tuoksuista, ja siltä se kämppäkin haisi vielä muutaman kuukauden joulun jälkeen. Käytin valmistukseen ihan Sinooperista ostettua valmis saippuaa, kun en lipeän kanssa viitsinyt alkaa temppuilemaan. Itse saippuan valmistus oli helppoa, mutta päätimpä tehdä niihin aivan liian monimutkaiset käärepaperit, joiden kanssa tuhraantui monta päivää.

Seuraavana vuonna laajensin "kauneudenhoitorepertuaaria" huulirasvaan ja muutaman sokerikuorintavoiteeseen. Rasva oli appelsiini-suklaan makuista, ja se onnistui niin hyvin että jätin itsellenikin pienen purkin. Kuorintavoide ei niinkään hyvin, vaikka oli todella yksinkertainen tehdä. Pieni tuoksukauppa myy hajusteita joita niihin laitoin, ja tuolta sivulta voi löytää myös reseptejä kaikkien noiden edellämainittujen tekemiseen.

Viime vuonna innostuin sulattamaan myös muutaman vinyylilevyn kulhoksi. Ohjeen löysin toisesta blogista. Niitä oli tosi mukava ja helppo tehdä, aina sopivien levyjen metsästämisestä kirpputorilta itse koristeluun. Sulattaminen oli tosin karmivan pahanhajuista...ja vaati hieman kärsivällisyyttä että jaksoi useampaan keraan sulattaa samaa levyä. Hiukan riipaisu kyllä sydämmestä pistää vanhoja klassikoita uuniin venymään.

Äidilleni tein samalla myös unensieppaajan. En enää löytänyt alkuperäistä ohjetta jota käytin, mutta periaatehan kaikissa on sama. Tässä yksi esimerkki. Kuvia minulla ei ole näistä mistään, mutta tästä tuli oikeasti hieno! Niin hieno että joku saattaa myös tänä vuonna saada hieman erilaisen version. Tekeminen oli mukavaa näpertämistä, ja sisälti sopivasti luovuuttaa.

Tämän lisäksi keittiössä on valmistunut erilaisia suklaita ja toffeeta. Jääsuklaa oli kyllä kaikista maukkain, sitä on tehty muulloinkin kuin jouluna!

Muuten joulupukin pajassa on valmistunut kasa erikokoisia(ja parittomia) villasukkia ja huiveja. Ja kaikennäköistä pikkutilpehööriä mitä on vastaan tullut muissa jouluhössöttäjien blogeissa. Itse tehty lahja ei aina ole paras, mutta ajatuksella suunniteltu ja tehty voi hyvinkin olla mieluisa(muillekkin kun omalle äidille). :D

Niin ja tämän vuoden joulukortitin valmistui tänään, pistän kuvaa tulemaan jos jossain vaiheessa sen saan napattua. Koulussakin on joulufiilis, kun suunnittelemma vanhemmalle vuosikursille pikkujouluja. :)

18.11.2012

Uusi ylösnousemus bloggerissa

Olen hautonut blogin aloittamista jo pitemmän aikaa mielessäni, mutten ole oikein saanut langan päästä kiinni mihin aihealueeseen blogini sitoisin. Mietin tuota matkaratsatusharrastustani, tai geokätköilyä, tai vaikka juuri alkaneita ensihoitajaopintoja...mutta lopulta tulin siihen tulokseen että mitä sitä turhia miettimään, aloitetaan blogi ihan vaan omasta elämästä. Olkoonkin niin että se pyörii aika paljon noiden edellämainittujen ympärillä.

Minullahan on ollut vuosia sitten yli 5 vuotta aktiivisena toiminut blogi, mutta bloggerin uudistuksen jälkeen sekä se, että tallihommistani pitämä blogi katosi bittiavaruuteen. Hei hei vaan sille. No paljon vettä on kerennyt Lapuanjoessa virrata sillä välillä kun tuskastelin teini agnstia ja listasin söpöimpiä näyttelijöitä. ;) Tai mistä sen tietää jos paneutuisin asiaan uudelleen.

Koska tämä matkaratsatushomma on ainakin suurimman osan talvesta hieman hiljaisempaa, tulee varmaankin postit enemmän käsittelemään muuta tallieloa, aina kun vaan hevostella kerkeän. Asun tosiaan usean sadan kilometrin päässä tallilta, opiskelemassa AMK ensihoitajaksi. Ensimmäinen vuosi menossa puolessa välillä, ja ollaan jo mittailtu verenpaineita ja lykitty kanyyleita toistemme suoniin. Eli tällaista varsin sairaanhoidollista tekstiä myös tulossa. Tämän lisäksi minulla on ensimmäinen harjoitteli ambulanssissa ja polilla ensi joulukuussa, ja voin kertoa että se hieman jännittää. Jos tänne blogiin löytää joku joka haaveilee ensihoitajaksi pääsystä, niin toivottavasti hän saa hieman tietoa ja innostusta minkälaiseen ammattiin on tuppautumassa.

Kätköilyhommia tulee harrastettua aina silloin tällöin(jos joku ei vielä tiedä mitä se on niin tässä vähän tietoa). Kätköjen sijaintia en voi alkaa paljastamaan, mutta aina välillä tulee ikimuistoisia kätkönhakumatkoja, josita voisi vaikka sanasen sanoa.

Varoistukseksi voin sanoa että en ole pätkääkään verbaalisesti lahjakas, joten toivottavasti tekstit eivät ole kovin uuvuttavia lukea. Koitan saada kuviakin ängettyä tänne aina silloin tällöin.